Tämän vuoden eduskuntavaalien tärkein ja puhutuin teema on ilmastonmuutos ja sen torjunta. Kriisitietoisuus on tavoittanut poliitikot, nyt tarvitaan vain tekoja puheiden jatkoksi. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suurin osa ehdokkaista ottaa asian tosissaan. Tällä vaalikaudella meidän on vielä mahdollista tehdä tarvittavat korjausliikkeet hallitusti ja kaikki mukana pitäen.
Ilmastonmuutoksen torjunnan toimenpidevalikoima on laaja. Koska torjuntaa pitää tehdä käytännössä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, tulee sillä olemaan merkittäviä vaikutuksia jokaisen arkeen. Vaikka osa muutoksista on sekä arjen laatua parantavia että euroja säästäviä - energiatehokkuus pienentää energialaskua, paremmat joukkoliikenneyhteydet pienentävät matkalaskuja, kestävämmät tuotteet tarkoittavat pienempiä kauppalaskuja - on osa muutoksista sellaisia, jotka tuntuvat lompakossa kielteisellä tavalla.
Syy tähän on erittäin todennäköinen erityyppisten kulutusverojen nosto. Kulutusveroilla on mahdollista ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan - joko vähentää kulutusta tai ohjata valitsemaan ympäristön kannalta parempi korvaava tuote. Kulutusverojen nosto tulee tuntumaan etenkin vähävaraisten kukkarossa. Tämä johtuu siitä, että vähävaraisilla ei ole samoja vaihtoehtoja valittavissa kuin hyvätuloisilla. Aikaisemmin ympäristön kannalta paremmat tuotteet ovat voineet jäädä ostamatta niiden kalliimman hinnan vuoksi. Jos tulevaisuudessa esimerkiksi jauhelihan hintaa nostetaan kulutusverojen kautta, ruokakorin hinta nousee väkisin. Tämä on sitä näkyvämpää, mitä välttämättömästä hyödykkeestä on kyse - oli kyseessä sitten jauheliha tai bensiini. Haasteita aiheuttaa myös se, jos tilalle ei ole korvaavaa, yhtä edullista tuotetta - iso syy siihen, miksi valinta on useammin jauheliha kuin nyhtökaura on se, että nyhtökauran kilohinta on merkittävästi suurempi kuin jauhelihan. Ilmastonmuutoksen torjunta tuntuu kovin valjulta, jos lapset ovat vieressä nälissään tai auto jättää tien päälle tyhjän tankin vuoksi loskaisena syyspäivänä.
Jos tätä ei huomioida jo kulutusveroja suunnitellessa, on meillä edessä keltaliivien kapina kuten Ranskassa. Miten tämä sitten vältetään? Keinoja on onneksi. Voidaan kompensoida nostot vaikka sosiaaliturvan tasoa nostamalla, alentamalla kestävämpien tuotteiden verokantoja, kohdistamalla innovointirahoja uusien, kestävien tuotteiden tuotekehitykseen, tarjoamalla erilaisia hankintatukia esimerkiksi sähköauton ostoon. Keinoja on, monessa niistä on hyvät ja huonot puolensa. Uskon, että hyvällä selvitystyöllä eri tahoja kuunnellen on mahdollista löytää tähänkin ongelmaan paras - tai ainakin vähiten huono ratkaisu.
Kävimme asiasta hyvän ajatustenvaihdon perussuomalaisten ehdokkaan Henri Uljosen kanssa agrologiopiskelijoiden vaalitentissä. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että köyhien kukkaroa ei pidä enempää rasittaa. Ruoka ja muut välttämättömyydet ovat sellaisia, joiden hallinnollisissa hinnannostoissa tulee huomioida etenkin yhteiskunnan heikko-osaiset. Vain siten saamme luotua sellaiset kulutusverot, jotka saavat kaikkien hyväksynnän ja jotka ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia.
Loppuhuomautus: yksi syy kulutusverojen nostolle tulee olemaan tuloverojen lasku. Suurin osa ehdokkaista ja puolueista haluaa laskea tuloveroja, jotta työn teko olisi nykyistä kannattavampaa. Tuloverojen laskusta syntyvää tulovajetta paikkaamaan tarvitaan alussa jotain muuta - toivottu työvaikutus tulee vasta viiveellä ja viime kausilta meillä on kokemusta siitä, miten käy jos kakun syö ennen kuin sen on leiponut.
