Onko Kuopio hyvä kaupunki eläimille? Tätä kysymystä olen pyöritellyt usempaankin otteeseen eri näkökulmista. Talouteemme kuuluu useampikin lemmikki, tilallani on tuotantoeläimiä ja metsissäni liikkuu monenlaisia villieläimiä, kuluneelta talvelta on useampi ilveshavaintokin, joten sitä kautta tässä on oma lehmä ojassa.
Lähtökohtaisesti tilanne on hyvä. Kaupungistamme löytyy hyvin eläinlääkäripalveluja ja päivystyskin toimii. Myös erilaisia muita lemmikkieläinten palvelu- ja hoitomuotoja on kohtuullisesti, kuten lemmikkihotelleja. Löytyeläinpalvelut toimivat ilmeisesti kohtuullisesti, tästä kuuluu iso kiitos vapaaehtoisväelle ja piskis ry:lle. Ulkoilualueita, jonne koirat ovat tervetulleita, löytyy ja koirapuistojakin taitaa olla muutama.
Moni asia on hyvin, mutta myös korjattavaa löytyy.
SEY ja animalia ovat nostaneet kuntavaaliteemoissaan esille valvontaeläinlääkäriresurssit ja niiden puutteen. Itse törmäsin tähän ongelmaan jokunen vuosi sitten Avin:n raportteja selatessani ja se ei valitettavasti yllättänyt. Olemme kuitenkin naudantuotannon valta-alueilla Suomessa, jonka lisäksi täällä on runsaasti harraste- ja lemmikkieläimiä. Ei siinä muutama valvontaeläinlääkäri ehdi hirveästi tehdä. Etenkin, kun raportointi- ja muut viranomaisvelvoitteet ovat hirvittävät eikä tukeviin henkilöresursseihin, kuten sihteeripalveluihin, ole varaa. Kun resurssi on huomattavan alimitoitettu, ei ongelmiin ehditä puuttua ajoissa ja tuloksena on eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta hirveä tilanne. Riittävä resurssi takaisi varhaisen puuttumisen ongelmiin, josta hyötyvät kaikki.
Myös tuotantoeläinlääkäriresurssia tulee tarkastella. Todennäköisesti nämä molemmat - valvontaeläinlääkäri ja tuotantoeläinlääkäritoiminta siirtyvät maakuntahallinnolle, mutta meidän kuntavaikuttajien on siitäkin huolimatta nostettava asiaa pöydälle ja varmistettava riittävä resurssi. Se on kaikkien, niin lemmikinomistajien, tuottajien kuin eläinten, etu.
Merkittävä tekijä eri eläinten kaltoinkohtelu- ja eläinsuojelurikostapauksissa on kantajien, oli sitten kyseessä tuottaja tai lemmikinomistaja, väsymys ja jaksamisen loppuminen. Tukemalla kuntien lomitusresurssia (joka siirtyy tulevaisuudessa maakuntiin, toim.huom.), tarjoamalla vähävaraisillekin tukea eläinten hoitoon ja yleensä eri tavoin auttamalla eläinten väliaikaisen hoidon tarpeessa, voimme välttää sekä eläinten pahoinvointia että inhimillisiä tragedioita. Pahimpien tilanteiden varalle tulee varmasti myös kyseeseen lisätä sijoitus- ja sijaiskotipaikkoja lemmikkieläimille.
Onko meillä tarpeeksi koirapuistoja? Tämä asia välähti päähän, kun ajoin Hiltulanlahden uuden asuinalueen ohi. Alue on kohtuullisen tiiviisti rakennettu, joten tonteilla ei koiria varmasi uskalla pitää vapaana. Lähellä on myös paljon liikennettä. Uusia asuinalueita pohtiessa tällainen pieni asia ei ehkä heti nouse mieleen, mutta voisin kuvitella, että monella omakotitaloon muuttajalla on mukanaan lemmikki tai kaksi. Asuinalueiden kehittämisessä ja suunnitteluvaiheissa voisi tätäkin asiaa hieman pohtia. Lisäisi ainakin lemmikkienomistajien kiintoa alueita kohtaan.
Kevät ja koirankakkakeskustelut tulee - ja valitettavan todennäköisesti myös myrkkysyötit. Todella hirvittävä ja ehdottoman tuomittava toiminta, joka valitettavasti on varsin todellinen uhka monelle koiralle - ja myös villieläimille ja lapsille. Tähän ongelmaan on puututtava voimakkaammin. Voimme ehkäistä koirankakkaongelmaa viemällä pussiautomaatteja lenkkipolkujen ja kävelyteiden varsille - monin paikoin näin on ja se lisää kaikkien viihtyisyyttä. Samalla on hyvä huolehtia, että roskiksia löytyy riittävästi. On myös hyvä, jos lenkkipoluilla löytyy sen verran tilaa, että koira voi väistää vastaantulijaa. Ongelma on kuitenkin sen laatuinen, että kannustan kaikkia huolehtimaan lenkkipolkujen siisteydestä ja viihtyisyydestä omalta osaltaan ja ilmoittamaan jos havaitsee myrkkysyöttejä. Kaikkien näiden suoraan sanottuna sairaiden myrkynlevittäjien pään sisälle emme voi mennä, mutta valistusta pitää tehdä siitä huolimatta. Myrkkysyötit ei ole mikään ratkaisu, ne eivät kuulu lenkkipolkujen varteen eikä oikeastaan minnekään. Pahinta on, että sen myrkkysyötin voi ihan yhtä hyvin syödä joku villieläin tai lapsi. Ei myrkkysyöttejä!
Kuopiossa on eläinystäviemme kohtuullisen hyvä olla, mutta korjattavaa löytyy. Taloudelliset kysymykset ovat yllättäen ne kaikkein tärkeimmät ja jos kaupunkimme budjetti sen vain sallii, voisimme suunnata muutaman euron eläimillekin. Uusia menetelmiä ja toimintatapoja näiden tilanteiden ratkaisemiseen kannattaa myös pohtia ja tässä kaupungin kannattaa varmasti tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.
Onko jokin sellainen asia, joka ei eläinystäviemme kannalta ole hyvin Kuopiossa ja johon mielestäsi pitäisi puuttua? Onko jotain, mitä eläinystävämme kaipaavat Kuopioon? Laita viestiä, vinkkaa tai nykäise hihasta- katsotaan mitä saadaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti