Jari Sarasvuo tiivisti syrjäytymisen kauheaksi sielun syöväksi, joka vie kyvyn toimia ja tahdon toivoa. Karmea olotila, jossa ihminen kokee, ettei hänellä ole paikkaa tässä yhteisessä tarinassamme. Moni ansioitunut tutkija, kuten hyvinvointitutkija Juho Saari ja köyhyystutkija Maria Ohisalo, on ansiokkaasti avannut syrjäytymistä, mitä se tarkoittaa ja mikä sitä aiheuttaa ja miten sitä pitää ehkäistä ja torjua. Minulla ei riitä taito avata syrjäytymistä heidän tavoin, joten tyydyn Jarin mainioon tiivistykseen. Syrjäytymiseen liittyviä asioita ovat voimakas irtautuminen yhteiskunnasta ja sen rakenteista, työ- ja opiskelumaailman ulkopuolelle jäämistä, päämäärättömyys, tulevaisuudenuskon menettäminen, yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle jääminen, väliinputoaminen. Syrjäytymiseen voi liittyä myös asunnottomuutta, yksinäisyyttä, köyhyyttä, työttömyyttä, opiskelupaikkaa vaille jääminen, päihteiden väärinkäyttöä, sairastelua tai mielen sairauksia.
Miten voimme ehkäistä syrjäytymistä? Yhtä ainoaa työkalua ei ole, vaan tarvitaan koko paletti ja monen eri sektorin yhteistoimintaa. Lähtökohtana tulisi olla, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat helposti kaikkien saatavilla. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulee olla riittävästi terveydenhoitajia, koulupsykologeja ja oppilaanohjaajia. Sote-muutos toivon mukaan tuo sosiaali- ja terveyspalvelut paremmin kaikkien saataville, erityisesti nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuutta on parannettava. Opiskelumahdollisuuksista pitää pitää huolta - toimiva ammattikoulu, lukio, ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Maksuton koulutus ja riittävä opiskelun tuki on tärkeää. Opiskelua tukevat palvelut - asunnot ja liikkuminen - tulee rakentaa siten, että niitä on riittävästi saatavilla, ne ovat helposti saavutettavissa ja ne ovat hinnaltaan kohtuulliset.
Työelämä on rajussa muutoksessa ja työttömyyden uhka totta monelle. Kunnan tulee huolehtia virkeästä elinkeinoelämästä, joka luo työpaikkoja ja toimeliaisuutta. Hyvät ja toimivat työnvälityspalvelut ja niitä tukevat toiminnot, kuten työnohjauspalvelut, ovat tärkeitä. Mahdollisen työttömyyden varalta pitää olla saatavilla erilaisia tukitoimia, ei pelkästään työttömyystukea. Toimivat liikenneyhteydet mahdollistavat työn hakemisen pidemmän matkan päästä.
Kunnan asuntopolitiikan tulee olla sellaista, että asuntoja on saatavilla, että on erilaisia asuntoja- ja asumismuotoja, että asuntojen hinnat ovat maltilliset ja että asuntoalueet ovat hyvien liikenneyhteyksien varassa. Ghettoutumista ja sosiaalisesti eriyttävää asuntopolitiikkaa ei tule harrastaa - mitä ei onneksi meillä ole tapahtunutkaan.
Päihdehuoltoon tulee kiinnittää enemmän huomiota meillä Kuopiossa. Viime vuonna asunnottomien yössä kyselin, millainen on Kuopiolainen asunnoton ja vastaus oli, että yleensä keski-ikäinen alkoholisoitunut mies. Jo tästä näkökulmasta päihdehuoltoon pitää kiinnittää enemmän huomiota. Tässä tulee tehdä hyvää yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Ongelmaan pitää pureutua voimakkaammin jo ennen kuin mopo karkaa käsistä. Syyllistämistä emme tarvitse, vaan tukea kohtuukäyttöön tai raittiuteen. Iso rooli on myös koulu- ja oppilaitosterveydenhuollolla ja työpaikkojen työterveyshuollolla. Alkoholismin ja päihteiden väärinkäytön ympärille rakentunut hiljaisuus pitää purkaa.
Myös yhteiskunnan muut palvelut, kuten kirjastopalvelut, museot, liikuntamahdollisuudet,ja muut harrastus- ja sivistysmahdollisuudet pitää olla kohtuullisen hyvin saavutettavissa ja saatavilla. Myös järjestöjen, kolmannen sektorin ja yksityissektorin tarjoamat harrastus- ja sivistysmahdollisuudet tulee olla kohtuullisen hyvin kaikkien saatavilla. Yhdistysten ja järjestöjen toimintaa voidaan tukea myös muuten kuin rahallisesti, esimerkiksi tarjoamalla kaupungin tiloja käyttöön.
Tehdään töitä esteettömyyden edistämiseksi. Parannetaan palvelujen saavutettavuutta ja huomioidaan erityistarpeet. Huomioidaan myös maahanmuuttajat, jotteivat he jää yksin erilleen yhteiskunnastamme - pidetään huolta hyvästä kotouttamisesta.
Kuopio on viime vuosina laajentunut. Syrjäseuduilla asuvat voivat kokea yksin jäämistä ja palvelujen karkaamista ja tästä syntyvää syrjäytymisen tunnetta. Pidetään palvelut kaikkien saatavilla kehittämällä sähköisiä toimintatapoja. Kylien, seurojen ja yhdistysten rooli syrjäalueilla on merkittävä. Pidetään huolta virkeästä maaseudusta ja elinvoimaisista kylistä.
Köyhyyden torjunta ja vähävaraisten tukeminen linkittyy myös syrjäytymisen torjuntaan. Tuetaan hävikkiruoan jakelupisteitä ja tarjotaan edullisempia ruoka-annoksia julkisissa keittiöissä. Tuetaan vähävaraisten asuntotoimea, mahdollistetaan erilaisten palvelusetelien käyttöä ja pyritään maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Pidetään julkiset palvelut mahdollisimman edullisina ja huomioidaan muutenkin päätöksenteossa köyhät ja vähävaraiset.
Yksinäisyyden torjuntaan liittyviä asioita on aikaisemmissa kappaleissa tullut hyvin esille. Mahdollistetaan monipuoliset harrastus- ja toimintamahdollisuudet. Pidetään huolta toimivista liikenneyhteyksistä. Tuetaan yhteisöllisyyttä ja osallistavaa toimintaa.
Syrjäytymisen, yksinäisyyden ja köyhyyden torjuntaan tulee tarttua nykyistä voimakkaammin. Tarvitsemme lisää tutkimusta näiden ympäriltä myös meillä Kuopiossa ja tutkimukseen pohjautuvia korjaustoimenpiteitä. Ideologiset silmälasit tulee riisua. Syrjäytyminen, yksinäisyys ja köyhyys ei ole yksilön oma vika, jos yhteiskunta ei ole huolehtinut velvoitteistaan. Tässä blogissa olen tuonut esille joitain asioita, miten asianlaitaa voidaan korjata, mutta missään nimessä tässä ei ole kaikki. Paljon ajatuksia ja ideoita on, joilla asiaa voidaan parantaa. Jos sinulla on jotain ajatuksia asian tiimoilta, laita viestiä
Yhdessä rakennamme Kuopiosta kaupungin, jossa jokaisella on paikkansa eikä kukaan jää yksin. Kyseessä on arvovalinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti