Mitä kuuluu? Asennemaailmassa mielenterveysasioiden ympärillä on vielä tekemistä

On ok olla töissä, vaikka olisi flunssaa. Tätä ajatusta jatkamalla on helppoa olla töissä, vaikka väsymys haittaa selvää ajattelua, edes huonot vitsit eivät naurata ja tulevaisuus on harmaa. Yritä siinä sitten yrittää - yritykseksi se jääkin.

Keskusteluilmapiiri mielenterveysasioiden ympärillä on parantunut huikeasti viime vuosina. Moni uskaltaa jo sanoa, jos väsyttää, ahdistaa tai tuntuu muuten pahalta pään sisällä. Omaa mieltä rassaavista asioista uskalletaan puhua. Tämä on hyvä, mutta kuten monessa muussakin asiassa, sanoista tekoihin voi olla matkaa

Jo useamman vuoden ajan tapanani oli kysellä tutuilta - ja muiltakin - että miten he jaksavat. Osa saattoi sanoa, ettei välttämättä jaksa, mutta moni tuumasi että kyllähän tässä jaksaa. Kertoilin itsekin omasta jaksamisesta, tuumailin että välillä väsyttää ja että pitää muistaa levätä. Paha vain, että aivojeni päätöksiä tekevä osa ei näitä puheita ilmeisesti kuunnellut.

Lepokaudet jäivät yhä lyhyemmiksi. Päivätyöaikaa olin pyrkinyt aktiivisesti vähentämään, mutta pidemmät latausjaksot jäivät puuttumaan. Omaa mieltä rassaavista aisoista ei tullut puhuttua muille - tuumasin vain itsekseni, että itsehän nuo pitää hoitaa. Tuin mielelläni muita jaksamisen kanssa ja keskustelin asioista, mutta oman tilanteen saatoin jättää sanomatta. Tämä alkoi näkyä monessa asiassa - asioita jäi hoitamatta, suunnittelutyö jäi tekemättä. Rutiinit ja perushommat hoidin kohtuullisesti, mutta kasautuvat hommat alkoivat painaa. Ajoittain sorruin täysin typerään mikromanagerointiin työssä ja arjessa - fokus oli hukassa. Tunsin, ettei ollut kivaa - huomasin oman aggressiotason nousevan ja pientä ärtymystä alkoi olla vähän väliä.

Kuluneena keväänä havahduin tähän kunnolla ja päätin hakea apua mainion Voimaa arkeen II-hankkeen kautta. Melan myöntämän palvelusetelin avulla hankin keskusteluapua ja kävin päänsisäisiä asioita läpi. Lyhyt interventio auttoi mielestäni hyvin, se antoi työkaluja oman mielenmaiseman kartoitukseen.

Monissa selvityksissä on havaittu sama asia - lyhytkin apu auttaa, jos se tulee riittävän ajoissa. Tätä taustaa vasten varhaisen puuttumisen mallit ja juuri tämän hankkeen kaltaisen asiat ovat ensiarvoisen tärkeitä. Riittävän tehokas varhaisessa vaiheessa annettu tuki toimii hyvin ja auttaa ennaltaehkäisemään tehokkaasti niitä ikäviä asioita, joita pitkittyneen mielenterveysongelman paheneminen aiheuttaa.

Mutta näistä varhaisen puuttumisen malleista ei saada kaikkea hyvää irti, jos mielenterveysongelmiin liittyvään asenneilmapiiriin ei puututa. Julkisesti onneksi uskalletaan puhua siitä, miten apua saa ja pitää hakea ja on ok puhua näistä asioista. Tämä ei kuitenkaan juuri auta, jos päänsisäisen ääni sanoo, ettei minun tarvitse hakea apua, tai etten saa hakea apua, tai että itse tästä pitää selvitä. Käsittääkseni juuri tätä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan haitallisista roolimalleista - roolimalleja, jotka estävät hakemasta apua, kun sitä tarvitaan tai jotka vaativat toimimaan vastoin omaa terveyttä ja mielenterveyttä. Asiaa pohdittuani huomasin, että omalla kohdalla tällaiset haitalliset roolimalliajattelut saattoivat vaikuttaa siihen, etten ollut hakenut apua jo aikaisemmin. Rooli oli juuri se perinteinen - omat ongelmat pitää hoitaa itse, jos ei jaksa niin se on oma vika. Nyt onneksi osaan olla jo syyttelemättä itseäni, jos tuntuu etten jaksa - vaikka välillä se saattaakin vaatia jonkinlaista ajatuspainia.

Avun hakemisen tekninen kynnys on jo alentunut ja töitä tehdään, jotta se kynnys olisi vielä matalampi. Erilaiset varhaisen puuttumisen hankkeet ja mallit tekevät hyvää työtä avun nopean saannin helpottamiseksi. Tämän henkisen kynnyksen ja haitallisten roolimallien kanssa onkin vielä tekemistä.

Parasta jaksamista kaikille lukijoille ja hyvää maailman mielenterveyden päivää

Ja iso kiitos Niina Suorsan vetämälle, MTK-Pohjois-Savon Voimaa arkeen II-hankkeelle

- Simo

Luken Maaningan yksikön lakkauttaminen on typerää

Viikon aluksi sain lukea taas hyviä uutisia luonnovarakeskus (LUKE:n ) Maaningan yksikön tekemästä hyvästä tutkimustyöstä. Perttu Virkajärven ja kumppaneiden tekemä KiertoVesi-hanke oli selvittänyt maatalouden vesistöpäästöjä mm. erilaisilla valumakokeilla ja seurantadataa tutkimalla ja pystyi osoittamaan, että maataloudessa tehdyillä toimenpiteillä - mm. lannan kasvukauden aikaisella levityksellä ja lietelannan sijoittamisella - on todella voitu vähentää pellon ravinnesiirtymiä ja sitä kautta vesistöjen rehevöitymistä. Tehty tutkimus on ensiarvoisen tärkeää, kun maataloustukia ja ympäristöohjelmaa tulevaisuudessa pyritään muuttamaan ympäristön kannalta vielä parempaan suuntaan.

 https://yle.fi/uutiset/3-10963614
 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.509267

Luken Maaningan yksikkö on muutenkin tehnyt arvokasta työtä suomalaiselle maataloudelle. Erilainen nurmitutkimus on auttanut karjatilojen kustannusjahdissa, eläinten hyvinvointia koskeva tutkimus taas on auttanut navetoiden ja hoito- ja ruokintatoimenpiteiden kehittämisessä. Aika ajoin pidetyt avoimet ovet ovat tehneet tutkimustyötä tunnetuksi tuottajille. Maaningan yksikkö on tehnyt myös hyvää työtä oppilaitosten kanssa, tarjoten niin harjoittelupaikkoja kuin opinnäytetyön aiheita.

Kaikkea tätä taustaa vasten luonnonvarakeskuksen päätös lakkauttaa Maaningan yksikkö tuntuukin todella typerältä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.510199

Aikana, jolloin hyvin tuotetulle tiedolle maataloudessa on yhä huutavampi tarve, tällainen uutinen on lähinnä huono vitsi. KiertoVesi-hankkeen tekemä tutkimus osoitti, että alueen erityispiirteet huomioon ottavalle tutkimukselle on todella tarve. Tutkimusta tehdään toki muuallakin, mutta sen soveltaminen juuri meidän oloihimme on haastavaa. Maaningan yksikön keskeinen sijainta nauta- ja nurmi-Suomessa on ollut ensiarvoisen tärkeää ja on tuonut oleellista lisäarvoa sekä tutkimukselle että koko luonnonvarakeskukselle.

Lopuksi, tämä uutinen on vain jatkoa maatalouden koulutus-, tutkimus- ja kehitystyön rahoituksen ja sitä kautta arvostuksen alasajolle. Yliopistojen leikkaukset ovat sattuneet ehkä kipeiten maatalousopetukseen. Maakunnassamme on jo laitettu lappu monen maatalousoppilaitoksen luukulle. Korkeakoulut ovat yhä riippuvaisempia hankerahasta, kun muusta koulutusrahoituksesta on leikattu. Maaningan yksikön lakkautus on kuitenkin monella tavalla vielä häiritsevämpää - alueemme maataloutta ei enää koeta tutkimustyön arvoiseksi.

 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.510216

Budjettiriihi meni jo ohi, mutta ehkä vielä voimme tehdä jotain maatalouden koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen arvon palautukselle. Aloitetaan siitä, että Luken Maaningan yksilön lakkautus perutaan

Poimintoja vaalikentiltä: ilmastonmuutoksen torjunnan sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Tämän vuoden eduskuntavaalien tärkein ja puhutuin teema on ilmastonmuutos ja sen torjunta. Kriisitietoisuus on tavoittanut poliitikot, nyt tarvitaan vain tekoja puheiden jatkoksi. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suurin osa ehdokkaista ottaa asian tosissaan. Tällä vaalikaudella meidän on vielä mahdollista tehdä tarvittavat korjausliikkeet hallitusti ja kaikki mukana pitäen.

Ilmastonmuutoksen torjunnan toimenpidevalikoima on laaja. Koska torjuntaa pitää tehdä käytännössä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, tulee sillä olemaan merkittäviä vaikutuksia jokaisen arkeen. Vaikka osa muutoksista on sekä arjen laatua parantavia että euroja säästäviä - energiatehokkuus pienentää energialaskua, paremmat joukkoliikenneyhteydet pienentävät matkalaskuja, kestävämmät tuotteet tarkoittavat pienempiä kauppalaskuja - on osa muutoksista sellaisia, jotka tuntuvat lompakossa kielteisellä tavalla.

Syy tähän on erittäin todennäköinen erityyppisten kulutusverojen nosto. Kulutusveroilla on mahdollista ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan - joko vähentää kulutusta tai ohjata valitsemaan ympäristön kannalta parempi korvaava tuote. Kulutusverojen nosto tulee tuntumaan etenkin vähävaraisten kukkarossa. Tämä johtuu siitä, että vähävaraisilla ei ole samoja vaihtoehtoja valittavissa kuin hyvätuloisilla. Aikaisemmin ympäristön kannalta paremmat tuotteet ovat voineet jäädä ostamatta niiden kalliimman hinnan vuoksi. Jos tulevaisuudessa esimerkiksi jauhelihan hintaa nostetaan kulutusverojen kautta, ruokakorin hinta nousee väkisin. Tämä on sitä näkyvämpää, mitä välttämättömästä hyödykkeestä on kyse - oli kyseessä sitten jauheliha tai bensiini. Haasteita aiheuttaa myös se, jos tilalle ei ole korvaavaa, yhtä edullista tuotetta - iso syy siihen, miksi valinta on useammin jauheliha kuin nyhtökaura on se, että nyhtökauran kilohinta on merkittävästi suurempi kuin jauhelihan. Ilmastonmuutoksen torjunta tuntuu kovin valjulta, jos lapset ovat vieressä nälissään tai auto jättää tien päälle tyhjän tankin vuoksi loskaisena syyspäivänä.

Jos tätä ei huomioida jo kulutusveroja suunnitellessa, on meillä edessä keltaliivien kapina kuten Ranskassa. Miten tämä sitten vältetään? Keinoja on onneksi. Voidaan kompensoida nostot vaikka sosiaaliturvan tasoa nostamalla, alentamalla kestävämpien tuotteiden verokantoja, kohdistamalla innovointirahoja uusien, kestävien tuotteiden tuotekehitykseen, tarjoamalla erilaisia hankintatukia esimerkiksi sähköauton ostoon. Keinoja on, monessa niistä on hyvät ja huonot puolensa. Uskon, että hyvällä selvitystyöllä eri tahoja kuunnellen on mahdollista löytää tähänkin ongelmaan paras - tai ainakin vähiten huono ratkaisu.

Kävimme asiasta hyvän ajatustenvaihdon perussuomalaisten ehdokkaan Henri Uljosen kanssa agrologiopiskelijoiden vaalitentissä. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että köyhien kukkaroa ei pidä enempää rasittaa. Ruoka ja muut välttämättömyydet ovat sellaisia, joiden hallinnollisissa hinnannostoissa tulee huomioida etenkin yhteiskunnan heikko-osaiset. Vain siten saamme luotua sellaiset kulutusverot, jotka saavat kaikkien hyväksynnän ja jotka ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia.

Loppuhuomautus: yksi syy kulutusverojen nostolle tulee olemaan tuloverojen lasku. Suurin osa ehdokkaista ja puolueista haluaa laskea tuloveroja, jotta työn teko olisi nykyistä kannattavampaa. Tuloverojen laskusta syntyvää tulovajetta paikkaamaan tarvitaan alussa jotain muuta - toivottu työvaikutus tulee vasta viiveellä ja viime kausilta meillä on kokemusta siitä, miten käy jos kakun syö ennen kuin sen on leiponut.