Kohti eurovaaleja 2024 - tuumailuja traktorimarsseista

 Viime kuukausina Euroopassa ja myös meillä Suomessa yhtenä näkyvänä poliittisluontoisena toimintana ovat olleet traktorimarssit. Toreja on ajettu täyteen, maanteillä marssittu ja muualla Euroopassa tallin syrjätuotteita on käytetty mielen ilmaisuun.Tuottajaväestö kautta Euroopan on tuonut tyytymättömyyttään eri asianlaitoihin esille. Kritiikin kärkenä on ollut EU, mutta on mausteena aimo annos kunkin maan omaa sisäpolitiikkaakin. Blogia kirjoittaessa tilanne on hieman rauhoittunut, mutta esille nostetut teemat ja aiheet tulevat olemaan esillä eurovaalitilaisuuksissa. Joitakin keskeisiä teemoja ovat olleet seuraavat:

• Vihreä siirtymä
• Ennallistamisasetus (ja jossain määrin metsäkatoasetus)
• EU:n energiapolitiikka
• EU:n lannoitepolitiikka
• Ukrainan maataloustuotteiden kohtelu EU:n sisämarkkinoilla
• EU:n yleinen maatalous- ja ympäristöpolitiikka
• Maatalouden heikko kannattavuus
• Sisämarkkinat ja kauppasopimukset

Kustakin aiheesta kannattaisi kirjoittaa pidemmät pohdinnat ja niistä on kirjoitettukin (suosittelen vilkaisemaan vaikka käytännön maamies 3/2024 julkaistut hyvät kolumnit aiheesta, kirjoittajina Elsi Katainen ja Esko Kiviranta). Tähän blogiin yläpohdin itse joitakin tärppejä noista aiheista.

Vihreästä siirtymästä on tullut kirosana monen tuottajan mielessä, mikä on kovin pahoiteltavaa. Kritiikki kohdistuu vihreän siirtymän aiheuttamaan lisääntyvään byrokratiaan, tukien kohdistumisesta markkinasatojen tuottamisesta ympäristöhyötyjen tuottamiseen, yleiseen tukimäärien suhteelliseen pienenemiseen ja epäreiluun kilpailuasetelmaan suhteessa muuhun maailmanmarkkinaan. Takana voi toki olla antipatia kaikkea vihreää koskien, mutta takana on paljon koettua vääryyttä ja tästä kumpuavaa turhaumaa ja varautumaa. Aikaisempien suurten linjauudistusten hedelmät maataloussektorille ovat pitkässä juoksussa jääneet kovin pieniksi, teollisuuden ja etenkin kaupan ottaessa kermat päältä. Suomalainen tuottajien parahdus "miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten" pitää paikkansa myös muualla Euroopassa. Tuottajat voivat pitää myös outona sitä, että tuotannolle luodaan uusia vaatimuksia ja tavoitetasoja samalla kun tuottajien talous laahaa eri syistä johtuen. Myös eurooppalaisen maataloustuottajan kilpailuasema suhteessa muuhun maailmaan mietityttää - pystymmekö enää kilpailemaan maailmanmarkkinoilla, jos säätelyä edelleen tiukennetaan, etenkin kun maailmanmarkkinoilla hinta on edelleen se tärkein tekijä.

Ennallistamisasetus on puhuttanut ja pohdituttanut monissa jäsenmaissa mutta etenkin Suomessa. Esko Kiviranta pohti asiaa juuri maanomistajan oikeusturvan näkökulmasta hyvässä kolumnisssan. Vaikka ennallistamisasetukseen saatiinkin neuvotteluissa paljon joustoja ja mahdollisuuksia jäsenmaille tehdä parempaa politiikkaa läheisyysperiaatteen mukaisesti, oli kiistan siemenet kylvetty jo asetuksen luonnosvaiheessa. Perinteisesti tämä on ollut osa neuvottelustrategiaa - laitetaan ensin kovat tavoitteet luonnosvaiheessa ja neuvotellaan sitten kevyemmiksi, jolloin jokainen voi lähteä neuvotteluista jonkinlaisen saaliin kanssa. Tällä kertaa valittu strategia ei vain enää toiminut ja tätä kirjoittaessa ennallistamisasetuksen tulevaisuus on epävarma. Huomattava on, että monen neuvottelijan näkemys oli, että asetus sinänsä olisi tarpeellinen, mutta siinä oli vain liikaa kysymyksiä vailla vastauksia - miten rahoitus jäsenmaissa toteutetaan, miten maanomistajien oikeusturva varmistetaan, tulosten mitattavuus, jne. Tuottajia monet näistä avoimista kysymyksistä huolettavat ja syystä. 

EU:n energia- ja lannoitepolitiikka on ollut vahvasti tapetilla muualla euroopassa, Suomessa eivät niinkään. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vaatinut ja saanut aikaan toimia euroopassa etenkin pakotteiden muodossa, mikä on näkynyt monessa maassa nousseina energian ja lannoitteiden hintoina. Tuottajien heikosta markkina-asemasta johtuen hinnannousut ovat siirtyneet vain viiveellä ja osittain tuottajahintoihin, mikä taas aiheuttaa merkittäviä taloushaasteita tiloille. Vaikka perimmäisenä syynä tässäkin sotkussa on monen EU-maan omat toimet energiasektorilla (riippuvuus Venäjän fossiilisesta energiasta, ydinvoiman alasajo, hidas uudistuvan energian tuotannon kasvu), on tähänkin haasteeseen löydetty syy Brysselistä. On toki totta, että päästökauppa vaikuttaa merkittävästikin fossiilisen energian hintaan, mutta näin sen pitää ollakin. Tuudittautuminen halpaan venäläiseen tuontienergiaan oli vahingollista, mutta tämän virheen myöntäminen monen maan omille poliitikoille on kovin vaikeaa. Näkymätön Bryssel onkin hyvä syntipukki.

Venäjän hyökkäyssotaan liittyen Ukrainan maataloustuotteiden lisääntynyt kauttakulku ja tuonti Euroopassa on herättänyt etenkin Itä-Euroopan maissa huolta ja harmistusta. Ukrainan tuonti on voinut heikentää monien näiden maiden maatalouden kilpailuasetelmaa Euroopan sisämarkkinoilla ja luonut paineita hinnanalennuksille tai ainakin vain matalille hinnannostoille. Onpa nähty tuottajien pyrkineen ihan konkreettisesti haittaamaan tuontia Ukrainasta. Eri maiden tuottajien välinen solidaarisuus on koetuksella, kun laskupino tuvan pöydällä kasvaa ja markkinahinnat laahaavat. Muistaakseni tämä tekijä vaikutti jonkin verran jopa paikallisiin vaaleihin joissakin EU-maissa - Ukrainan tuonnin vastustaminen toi tarvittavia ääniä haaviin monellakin poliitikolla. Tämä on asia, joka enteilee haasteita Ukrainan EU-jäsenyysneuvotteluille ja onkin sikäli ehkä hyvä, että jännitteet nousivat jo nyt esille, jolloin niihin voidaan etsiä kestäviä ratkaisuja.

EU:n yhteistä maatalous-ja ympäristöpolitiikkaa olenkin jo jonkin verran sivunnut tässä blogin varrella. Maatalouspolitiikan saralla iso haaste koskee sitä, että lisääntyneen säätelyn tuomia kustannuksia ei ole saatu siirrettyä riittävästi tuottajahintoihin ja toisaalta tukitasojen suhteellinen ja konkreettinen aleneminen ovat myös syöneet yhteisen maatalouspolitiikan suosiota. Ongelma on ollut olemassa jo pitkään ja sitä on yritetty ratkaista eri konstein, mutta osa ongelmaa lienee se, että tuottajien heikko asema markkinoilla johtuu eri maissa eri syistä eikä tämän vuoksi yhteisellä maatalouspolitiikalla ole löydetty yhtä hopealuotia asiaa ratkaisemaan. Keskeinen tekijä lienee vahva kauppa, mutta kaupan vahvaan asemaan vaikuttaminen onkin sitten pykälien verran haastavampi asia. Ympäristöpolitiikan saralta nostan esille Alankomaissa nyt eurovaalien alla noussut EU-kriittisyys, joka kumpuaa nitraattiasetuksen käyttöönotosta ja sen vastustamisesta. Aiemmin käsitykseni oli, että nitraattiasetus on koko EU:ssa sama ja koskee kaikkia jäsenmaita, mutta ilmeisesti Alankomaat olivat saaneet tähän asti siihen joustoja, koskien tunnettuja maantieteellisiä asioita. Itseäni vaan kummastuttaa, että Alankomailla on kuitenkin vahva ja taloudellisesti varsin hyvin tuottava maataloussektori - kait sieltä olisi löytynyt paukkuja myös nitraattiasetuksen käyttöönottoon ja ongelmien ratkaisuun ilman, että barrikadeille olisi tarvinnut nousta.

Blogia nyt lukiessasi havaitset, että monen asian takaa löytyy maatalouden heikko kannattavuus ja syvä turhautuminen tähän asiantilaan. Maatalouden keskimääräinen kannattavuus ei ole mitenkään mieltäylentävällä tasolla oikeastaan missään päin Eurooppaa. Tämä näkyy monella tavalla, esim tuottajien keski-ikä nousee, kun ala ei houkuttele nuoria, investoinnit ovat paikoin hyvin matalalla tasolla suhteessa tavoitetasoon. Kannattavuuden ollessa heikko, kannusteet esimerkiksi maatalouden vihreään siirtymään ovat heikot, jos tiloilla ei ole mahdollisuuksia tehdä kehitystoimia. Jos taas vihreä siirtymä vain lisää tilojen kustannuspaineita, on sen edellyttäminen heikossa kannattavuustilanteessa sitäkin vaikeampaa. Heikko kannattavuustilanne luo myös poliittista pohjaa populisteille ja säilyttävän maatalouspolitiikan jatkamiselle.

Sisämarkkinoita ja kauppasopimuksia sivusin myös aiemmin. Euroopan maataloustuotteiden merkittävimmät markkinat ovat EU:n sisämarkkinoilla. Tämä on hyvä, mutta toimii vain jos pelisäännöt ovat sisämarkkinoilla toimiville toimijoille samat, mitä ne eivät ole. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani nitraattiasetuksen noudattaminen/noudattamatta jättäminen on tuonut epäreilua kilpailuetua siitä joustaneille maille. Etelä-Euroopassa taas harmaan paperittoman työvoiman käyttö (Afrikasta ja lähi-idästä tulevat paperittomat siirtolaiset) tuo selvää, epäreilua ja moraalisesti hyvin kyseenalaista kilpailuetua sitä käyttäville toimijoille. Jos sisämarkkinoilla ei toimita samoilla pelisäännöillä, lisää se tyytymättömyyttä ja varsin perusteltua EU-vastaisuutta.

Kauppasopimukset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ovat tuoneet omaa harmiaan joillekin perusmaataloustuotteita tuottaville jäsenmaille, kuten aiemmin mainitsemilleni Itä-Euroopan maille Ukrainan tilanteessa. Toinen esimerkki löytyy nyt Brasilian kanssa työstettävästä kauppasopimuksesta, jonka sivuhedelmänä syntyi metsäkatoasetus. Oli oikein vaatia, että Eurooppaan tuotava Brassipihvi ei saa aiheuttaa metsäkatoa, mutta tämän sivuseurauksena syntyi meille lisää byrokratiaa ja mahdollisesti navettainvestointeja jarruttava metsäkatoasetus. Euroopalla on iso tarve saada vietyä korkeamman jalostusasteen tuotteitaan muualle maailmaan, mutta on aiheellista kysyä, onko oikein että oma maataloustuotantomme joutuu tästä sitten kärsimään joko epäreilun kilpailuasetelman (Euroopan oman tuotannon vaatimukset vs muun maailman maatalouden vaatimukset) tai tiukentuvan, osin myös perusteettoman sääntelyn lisääntymisen muodossa. Tätä monia tuottaja traktorimarssilla kysyy

Tässä siis joitakin omia pohdintoja kuluneen talven ja kevään traktorimarsseilta. Joitakin näistä teemoista yritän ehtiä pureskelemaan tulevaisuudessa enemmän, mutta katsotaan sitä sitten.

Summaten siis, vaikka traktorimarssien takana on oma annoksensa populistisempien puolueiden puoluepolitiikkaa ja politisointia, on tuottajien viesti otettava vakavasti ja siihen pystyttävä vastaamaan. EU:n sanotaan kehittyvän kriisien kautta ja ehkä myös maatalouspolitiikkamme kehittyy edes piirun parempaan näiden traktorimarssien myötä - jos vain poliitikot pitävät korvansa auki

Paluu bloggerin pariin

Muutaman vuoden haahuilun jälkeen päädyin palaamaan poliittisen toimintani toitottamiseen tämän blogger-alustan kautta. Rinnalla kulkenee vähän aikaa myös puolueen tarjoamat verkkosivut, mutta aika- ja rahasyistä jutut ja muut tulevat tulemaan tulevaisuudessa tätä kautta. Lyhyemmät tuumailut ja jahkailut edelleen postauksina facebookissa tai vastaavissa ja pidemmät tekstit sitten tänne. 

Mitä kuuluu? Asennemaailmassa mielenterveysasioiden ympärillä on vielä tekemistä

On ok olla töissä, vaikka olisi flunssaa. Tätä ajatusta jatkamalla on helppoa olla töissä, vaikka väsymys haittaa selvää ajattelua, edes huonot vitsit eivät naurata ja tulevaisuus on harmaa. Yritä siinä sitten yrittää - yritykseksi se jääkin.

Keskusteluilmapiiri mielenterveysasioiden ympärillä on parantunut huikeasti viime vuosina. Moni uskaltaa jo sanoa, jos väsyttää, ahdistaa tai tuntuu muuten pahalta pään sisällä. Omaa mieltä rassaavista asioista uskalletaan puhua. Tämä on hyvä, mutta kuten monessa muussakin asiassa, sanoista tekoihin voi olla matkaa

Jo useamman vuoden ajan tapanani oli kysellä tutuilta - ja muiltakin - että miten he jaksavat. Osa saattoi sanoa, ettei välttämättä jaksa, mutta moni tuumasi että kyllähän tässä jaksaa. Kertoilin itsekin omasta jaksamisesta, tuumailin että välillä väsyttää ja että pitää muistaa levätä. Paha vain, että aivojeni päätöksiä tekevä osa ei näitä puheita ilmeisesti kuunnellut.

Lepokaudet jäivät yhä lyhyemmiksi. Päivätyöaikaa olin pyrkinyt aktiivisesti vähentämään, mutta pidemmät latausjaksot jäivät puuttumaan. Omaa mieltä rassaavista aisoista ei tullut puhuttua muille - tuumasin vain itsekseni, että itsehän nuo pitää hoitaa. Tuin mielelläni muita jaksamisen kanssa ja keskustelin asioista, mutta oman tilanteen saatoin jättää sanomatta. Tämä alkoi näkyä monessa asiassa - asioita jäi hoitamatta, suunnittelutyö jäi tekemättä. Rutiinit ja perushommat hoidin kohtuullisesti, mutta kasautuvat hommat alkoivat painaa. Ajoittain sorruin täysin typerään mikromanagerointiin työssä ja arjessa - fokus oli hukassa. Tunsin, ettei ollut kivaa - huomasin oman aggressiotason nousevan ja pientä ärtymystä alkoi olla vähän väliä.

Kuluneena keväänä havahduin tähän kunnolla ja päätin hakea apua mainion Voimaa arkeen II-hankkeen kautta. Melan myöntämän palvelusetelin avulla hankin keskusteluapua ja kävin päänsisäisiä asioita läpi. Lyhyt interventio auttoi mielestäni hyvin, se antoi työkaluja oman mielenmaiseman kartoitukseen.

Monissa selvityksissä on havaittu sama asia - lyhytkin apu auttaa, jos se tulee riittävän ajoissa. Tätä taustaa vasten varhaisen puuttumisen mallit ja juuri tämän hankkeen kaltaisen asiat ovat ensiarvoisen tärkeitä. Riittävän tehokas varhaisessa vaiheessa annettu tuki toimii hyvin ja auttaa ennaltaehkäisemään tehokkaasti niitä ikäviä asioita, joita pitkittyneen mielenterveysongelman paheneminen aiheuttaa.

Mutta näistä varhaisen puuttumisen malleista ei saada kaikkea hyvää irti, jos mielenterveysongelmiin liittyvään asenneilmapiiriin ei puututa. Julkisesti onneksi uskalletaan puhua siitä, miten apua saa ja pitää hakea ja on ok puhua näistä asioista. Tämä ei kuitenkaan juuri auta, jos päänsisäisen ääni sanoo, ettei minun tarvitse hakea apua, tai etten saa hakea apua, tai että itse tästä pitää selvitä. Käsittääkseni juuri tätä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan haitallisista roolimalleista - roolimalleja, jotka estävät hakemasta apua, kun sitä tarvitaan tai jotka vaativat toimimaan vastoin omaa terveyttä ja mielenterveyttä. Asiaa pohdittuani huomasin, että omalla kohdalla tällaiset haitalliset roolimalliajattelut saattoivat vaikuttaa siihen, etten ollut hakenut apua jo aikaisemmin. Rooli oli juuri se perinteinen - omat ongelmat pitää hoitaa itse, jos ei jaksa niin se on oma vika. Nyt onneksi osaan olla jo syyttelemättä itseäni, jos tuntuu etten jaksa - vaikka välillä se saattaakin vaatia jonkinlaista ajatuspainia.

Avun hakemisen tekninen kynnys on jo alentunut ja töitä tehdään, jotta se kynnys olisi vielä matalampi. Erilaiset varhaisen puuttumisen hankkeet ja mallit tekevät hyvää työtä avun nopean saannin helpottamiseksi. Tämän henkisen kynnyksen ja haitallisten roolimallien kanssa onkin vielä tekemistä.

Parasta jaksamista kaikille lukijoille ja hyvää maailman mielenterveyden päivää

Ja iso kiitos Niina Suorsan vetämälle, MTK-Pohjois-Savon Voimaa arkeen II-hankkeelle

- Simo

Luken Maaningan yksikön lakkauttaminen on typerää

Viikon aluksi sain lukea taas hyviä uutisia luonnovarakeskus (LUKE:n ) Maaningan yksikön tekemästä hyvästä tutkimustyöstä. Perttu Virkajärven ja kumppaneiden tekemä KiertoVesi-hanke oli selvittänyt maatalouden vesistöpäästöjä mm. erilaisilla valumakokeilla ja seurantadataa tutkimalla ja pystyi osoittamaan, että maataloudessa tehdyillä toimenpiteillä - mm. lannan kasvukauden aikaisella levityksellä ja lietelannan sijoittamisella - on todella voitu vähentää pellon ravinnesiirtymiä ja sitä kautta vesistöjen rehevöitymistä. Tehty tutkimus on ensiarvoisen tärkeää, kun maataloustukia ja ympäristöohjelmaa tulevaisuudessa pyritään muuttamaan ympäristön kannalta vielä parempaan suuntaan.

 https://yle.fi/uutiset/3-10963614
 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.509267

Luken Maaningan yksikkö on muutenkin tehnyt arvokasta työtä suomalaiselle maataloudelle. Erilainen nurmitutkimus on auttanut karjatilojen kustannusjahdissa, eläinten hyvinvointia koskeva tutkimus taas on auttanut navetoiden ja hoito- ja ruokintatoimenpiteiden kehittämisessä. Aika ajoin pidetyt avoimet ovet ovat tehneet tutkimustyötä tunnetuksi tuottajille. Maaningan yksikkö on tehnyt myös hyvää työtä oppilaitosten kanssa, tarjoten niin harjoittelupaikkoja kuin opinnäytetyön aiheita.

Kaikkea tätä taustaa vasten luonnonvarakeskuksen päätös lakkauttaa Maaningan yksikkö tuntuukin todella typerältä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.510199

Aikana, jolloin hyvin tuotetulle tiedolle maataloudessa on yhä huutavampi tarve, tällainen uutinen on lähinnä huono vitsi. KiertoVesi-hankkeen tekemä tutkimus osoitti, että alueen erityispiirteet huomioon ottavalle tutkimukselle on todella tarve. Tutkimusta tehdään toki muuallakin, mutta sen soveltaminen juuri meidän oloihimme on haastavaa. Maaningan yksikön keskeinen sijainta nauta- ja nurmi-Suomessa on ollut ensiarvoisen tärkeää ja on tuonut oleellista lisäarvoa sekä tutkimukselle että koko luonnonvarakeskukselle.

Lopuksi, tämä uutinen on vain jatkoa maatalouden koulutus-, tutkimus- ja kehitystyön rahoituksen ja sitä kautta arvostuksen alasajolle. Yliopistojen leikkaukset ovat sattuneet ehkä kipeiten maatalousopetukseen. Maakunnassamme on jo laitettu lappu monen maatalousoppilaitoksen luukulle. Korkeakoulut ovat yhä riippuvaisempia hankerahasta, kun muusta koulutusrahoituksesta on leikattu. Maaningan yksikön lakkautus on kuitenkin monella tavalla vielä häiritsevämpää - alueemme maataloutta ei enää koeta tutkimustyön arvoiseksi.

 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.510216

Budjettiriihi meni jo ohi, mutta ehkä vielä voimme tehdä jotain maatalouden koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen arvon palautukselle. Aloitetaan siitä, että Luken Maaningan yksilön lakkautus perutaan

Poimintoja vaalikentiltä: ilmastonmuutoksen torjunnan sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Tämän vuoden eduskuntavaalien tärkein ja puhutuin teema on ilmastonmuutos ja sen torjunta. Kriisitietoisuus on tavoittanut poliitikot, nyt tarvitaan vain tekoja puheiden jatkoksi. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suurin osa ehdokkaista ottaa asian tosissaan. Tällä vaalikaudella meidän on vielä mahdollista tehdä tarvittavat korjausliikkeet hallitusti ja kaikki mukana pitäen.

Ilmastonmuutoksen torjunnan toimenpidevalikoima on laaja. Koska torjuntaa pitää tehdä käytännössä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, tulee sillä olemaan merkittäviä vaikutuksia jokaisen arkeen. Vaikka osa muutoksista on sekä arjen laatua parantavia että euroja säästäviä - energiatehokkuus pienentää energialaskua, paremmat joukkoliikenneyhteydet pienentävät matkalaskuja, kestävämmät tuotteet tarkoittavat pienempiä kauppalaskuja - on osa muutoksista sellaisia, jotka tuntuvat lompakossa kielteisellä tavalla.

Syy tähän on erittäin todennäköinen erityyppisten kulutusverojen nosto. Kulutusveroilla on mahdollista ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan - joko vähentää kulutusta tai ohjata valitsemaan ympäristön kannalta parempi korvaava tuote. Kulutusverojen nosto tulee tuntumaan etenkin vähävaraisten kukkarossa. Tämä johtuu siitä, että vähävaraisilla ei ole samoja vaihtoehtoja valittavissa kuin hyvätuloisilla. Aikaisemmin ympäristön kannalta paremmat tuotteet ovat voineet jäädä ostamatta niiden kalliimman hinnan vuoksi. Jos tulevaisuudessa esimerkiksi jauhelihan hintaa nostetaan kulutusverojen kautta, ruokakorin hinta nousee väkisin. Tämä on sitä näkyvämpää, mitä välttämättömästä hyödykkeestä on kyse - oli kyseessä sitten jauheliha tai bensiini. Haasteita aiheuttaa myös se, jos tilalle ei ole korvaavaa, yhtä edullista tuotetta - iso syy siihen, miksi valinta on useammin jauheliha kuin nyhtökaura on se, että nyhtökauran kilohinta on merkittävästi suurempi kuin jauhelihan. Ilmastonmuutoksen torjunta tuntuu kovin valjulta, jos lapset ovat vieressä nälissään tai auto jättää tien päälle tyhjän tankin vuoksi loskaisena syyspäivänä.

Jos tätä ei huomioida jo kulutusveroja suunnitellessa, on meillä edessä keltaliivien kapina kuten Ranskassa. Miten tämä sitten vältetään? Keinoja on onneksi. Voidaan kompensoida nostot vaikka sosiaaliturvan tasoa nostamalla, alentamalla kestävämpien tuotteiden verokantoja, kohdistamalla innovointirahoja uusien, kestävien tuotteiden tuotekehitykseen, tarjoamalla erilaisia hankintatukia esimerkiksi sähköauton ostoon. Keinoja on, monessa niistä on hyvät ja huonot puolensa. Uskon, että hyvällä selvitystyöllä eri tahoja kuunnellen on mahdollista löytää tähänkin ongelmaan paras - tai ainakin vähiten huono ratkaisu.

Kävimme asiasta hyvän ajatustenvaihdon perussuomalaisten ehdokkaan Henri Uljosen kanssa agrologiopiskelijoiden vaalitentissä. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että köyhien kukkaroa ei pidä enempää rasittaa. Ruoka ja muut välttämättömyydet ovat sellaisia, joiden hallinnollisissa hinnannostoissa tulee huomioida etenkin yhteiskunnan heikko-osaiset. Vain siten saamme luotua sellaiset kulutusverot, jotka saavat kaikkien hyväksynnän ja jotka ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia.

Loppuhuomautus: yksi syy kulutusverojen nostolle tulee olemaan tuloverojen lasku. Suurin osa ehdokkaista ja puolueista haluaa laskea tuloveroja, jotta työn teko olisi nykyistä kannattavampaa. Tuloverojen laskusta syntyvää tulovajetta paikkaamaan tarvitaan alussa jotain muuta - toivottu työvaikutus tulee vasta viiveellä ja viime kausilta meillä on kokemusta siitä, miten käy jos kakun syö ennen kuin sen on leiponut.

Kiitos 9.4.2017

Kiitos kaikille äänestäjilleni ja myös muille äänestäjille! Kiitos kaikille vaalityössä tukeneille, kiitos äänestäjille, kiitos tukijoille, kannustajille ja epäilijöillekin!

Vihreät saivat sekä valtakunnallisesti että myös meillä Kuopiossa varsin messevän äänimäärän. Uusia valtuutettuja Kuopion vihreisiin tuli peräti kolme kappaletta. Valitut ja varat tekivät aivan huikeat kampanjat, joista aion ottaa itse oppia tulevia vaalikoitoksia ajatellen. Yleensä ottaen kaikki ehdokkaamme tekivät mahtavan työn ja palkkio oli sen mukainen. Kiitos vaalityön tekijöille!

Politiikan sävy voi - ja pitääkin - muuttua, myös meillä Kuopiossa. Kaikkien uusien päättäjien tulee ruveta tekemään yhdessä tuumin töitä entistä paremman, kestävämmän, humaanimman ja kasvavan Kuopion puolesta. Turhia vastakkainasetteluja tulee välttää. Samassa Kuopiossa me kaikki kuopiolaiset ollaan.

Oma äänisaaliini oli kohtuullinen 87. Pudotusta edellisistä vaaleista oli jonkin verran, mikä oli odotettavissa. En ole erityisen katkera tästä. Syyt äänimäärän pudotukseen omalla kohdalla oli puolueen vaihto ja jalkatyön jääminen turhan vähälle kampanjassa. Ajankohta oli itselleni ankara, tilalla oli kiiresesonki ja muutama henkilökohtainenkin asia oli. Jotain uuttakin tottakai tuli, kuten konkreettisena tämä blogi ja opin tässä timmellyksessä myös publisherin käyttöä. Tulos oli siis kohtuullisen hyvä olosuhteisiin nähden, saa sitten nähdä tuoko paikkaneuvottelut mitään omalle kohdalle.

Jatkan tämän blogin pitämistä myös tulevaisuudessa. Otsikko saattaa muuttua, ehdotuksia otetaan vastaan. Aion jatkaa oman, mutta myös muun yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän ruodintaa ja pohdiskelua. Pyrin mahdollisimman laajakatseiseen tarkasteluun, mutta varaan oikeuden käyttää eri värisiä silmälaseja, jos siltä näyttää.

Kiitos vielä kerran kaikille ja hyvää kevään jatkoa!

Kestävän kasvun Kuopio

Vaalisloganini näissä kuntavaaleissa on kestävän kasvun Kuopio. Se tiivistää mielestäni hyvin kärkiteemani, tavoitteeni tulevalle kaudelle ja näkemykseni siitä, miten Kuopiosta tehdään vielä parempi.

Kestävyys syntyy monesta tekijästä. Jokaiselle kuopiolaiselle ja Kuopioon tulevalle tulee antaa mahdollisuus menestyä ja pärjätä täällä. Ketään ei jätetä yksin. Kestävä Kuopio on yhdenvertainen, syrjimätön ja avoin.

Kestävyys syntyy siitä, että pidämme huolta yhteisestä luonnostamme ja ympäristöstämme - se on lainassa lapsiltamme. Suuria hankkeita suunnitellessa tulee huomioida ympäristöarvot ja pyrkiä parhaan taidon mukaan välttämään niiden pilaaminen. Kannustetaan kaupungin eri toimijoita, julkisia toimijoita ja yrityksiä toimimaan vastuullisesti parasta mahdollista tietoa käyttäen.

Kestävyys syntyy siitä, että huolehdimme lapsistamme ja vanhuksista. Huolehditaan varhaiskasvatuksen laadusta, hyvistä kouluista, vanhustenhoivasta- ja palveluista. Ei enää homekouluja, ei enää nälkäisiä tai huonosti hoidettuja vanhuksia.

Kestävyys syntyy kaupungin jokapäiväisistä valinnoista. Valitaan julkisiin keittiöihimme kestävästi tuotettua kotimaista ruokaa. Käytetään reilun kaupan-, joutsenlippu-, avainlippu-, ja sirkkalehtituotteita. Ne kestävät tarkkailun. Lisätään luomun ja lähiruoan käyttöä sekä sesonkiruoan käyttöä.

Kasvu syntyy kaupungista ja maaseudulta. Jos haluamme pitää kaupungin talouden hyvällä kurssilla, tarvitsemme kasvua. Tulevalle kaudelle tulee pohtia tarkkaan kasvun kärjet ja laittaa erityishuomiota niihin. Tämä tulee tehdä yhdessä elinkeinoelämän, opetuksen ja yritysten kanssa.

Kasvua ei synny ilman yrityksiä. Huolehditaan hyvästä ilmapiiristä, kehitetään yhden luukun yrityspalveluita, sujuvoitetaan lupa- ja tonttimenetelmiä, kannustetaan yrittäjyyteen niin kaupungissa kuin maaseudulla, kehitetään opetuksen ja yritysmaailman yhteistoimintaa ja kannustetaan yrityksiä tehokkaaseen t&k-toimintaan ja innovaatioiden kehittämiseen.

Kasvua varten tarvitsemme toimivan kaupunkirakenteen ja sujuvan liikenteen. Kehitetään ruutukaava-aluetta, parannetaan pyörällä liikkumisen mahdollisuuksia, kehitetään joukkoliikennettä ja lähdetään rohkeasti mukaan kokeilemaan uusia liikkumisen muotoja. Laitetaan erityishuomio keskustan yritystoiminnan elpymiseen ja keskustan kauppa-alueen kehittämiseen.

Kasvu tarvitsee tuekseen virkeän kulttuurielämän ja terveen Kuopion. Annetaan arvo kaupunkimme monelle kulttuuriaarteelle ja uusien tuulien luojille. Kannustetaan liikkuvaan elämäntapaan, pidetään huolta harrastusmahdollisuuksista ja huomioidaan mahdollisuuksia mukaan toki huippu-urheilumme.

Yhdessä teemme kestävän kasvun Kuopion. Päätös on sinun

Simo Räty, vihreiden kuntavaaliehdokas, numero 267, Kuopio