Kohti kuntavaaleja 2025 - ajatukseni MTK:n vaaliohjelmasta

Joku lukija saattaa huomata ja muistaa, että olen paitsi semiaktiivinen vihreä paikallispoliitikko, myös semiaktiivinen MTK-aktiivi. Taustaa on maaseutunuorista ja sittemmin MTK-Kuopion johtokunnassa jokunen vuosi, myös MTK-valtuuskunnan jäsenenä olin yhden vuoden ja vähän aikaa aikoinani olin hankevetäjän hommissa MTK-Pohjois-Savossa. MTK on kohtuullisen tuttu ja rakas, maaseudun ja maatalouden edun ajaminen on itselleni tärkeää. Kuntavaalien nyt lähestyessä, MTK julkisti oman kuntavaaliohjelmansa ja tuumasin, että voisin siitä jotain tänne blogiini tuumata. Tuumasta siis toimeen

MTK:n kuntavaaliohjelma lähtee liikkeelle kolmella kokoavalla kärjellä, joiden sisään on sitten rakennettu tarkempia tavoitteita. Kokoelmakärki on "käytetään maalaisjärkeä päätöksenteossa", "hyödynnetään omia mahdollisuuksia" ja "vahvistetaan luottamusta tulevaan. 

Maalaisjärki-osiossa tarkemmat tavoitteet ovat maaseudun ja kaupungin yhteistyö ja omaisuuden suojan kunnioittaminen. Yhteistyön merkitys on tärkeä, kun koko kunnan asioita viedään eteenpäin. Toimiva ja kohtuukuntoinen tieverkosto, mahdollisuus monipaikkaiseen työskentelyyn ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat hyvinkin kannatettavia edistettäviä asioita. Vaikka esim osa tieasioista onkin muiden instanssien työkuvaa, tulee kunnan luoda painetta myös muihin päätöksentekijöihin ja toimijoihin, että maakunnan verisuonista, joka kuljetta sekä tavaraa että ihmisiä, pidetään hyvää huolta. Tietoliikenneyhteyksien kohdalla Kuopio luottaa markkinoiden toimivuuteen ja siitä toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä. Vaikka verkon kattavuus näyttää hyvältä mobiilin näytöltä, on todellisuus monin paikoin etenkin syrjemmässä ihan jotain muuta. Painetta verkko-operaattorien suuntaan pitää luoda vielä enemmän. Omaisuudensuojan kunnioittaminen on tärkeää jo yhteiskunnan luottamuksen säilyttämiseksi - ihan pienestä syystä ei pidä omaisuuden käyttöä ruveta rajoittamaan tai maita pakkolunastamaan. Yhdessä asioita sopimalla, prosessiin riittävästi aikaa varaten ja riittävistä korvaustasoista huolta pitäen päästään varmasti kaikille osapuolille hyvään lopputulokseen ja kaupungin kasvutarpeet saadaan tyydytettyä.

"Hyödynnetään omia mahdollisuuksia" pitää sisällää oman alueen lähitalouden (ruoan, puun ja muun raaka-aineen tuotannon) sekä kuntien julkiset hankinnat. Tämä on ehkä sitä tunnetuinta MTK:laista kauraa. Kuntien julkisista hankinnoista on puhuttu pitkään, etenkin nyt EU:n kilpailulainsäädännön ja hankintasäädösten aikaan. Itsessäänhän nuo eivät suoraan rajoita kuntien tekemiä hankintoja, pakottavat vain toimijat parempaan läpinäkyvyyteen ja tavoitteiden asettamiseen mikä on näin kuntaveronmaksajan näkökulmasta vain hyvä asia. Sanotaan se vielä tässä: EU ei pakota menemään euro edellä, hankintakriteereiksi voidaan asettaa samoja kestävyysvaatimuksia tuotannolle kuin mitä omalta tuotannoltamme vaadimme. Tätä aion itsekin viedä eteenpäin omassa politiikanteossa, ihan niinkuin tähän asti olen tehnytkin. Oman alueen lähitalouden kehittäminen on tärkeää ja tähänkin kunnalla on hyviä työkaluja kuten kaavoitus, muu alueidenkäytön suunnittelu, aiemmassa luvussa mainittu tie-ja tietoliikenneverkoston ylläpito, kunnan oma energiantuotanto, puurakentamisen edistäminen - noin muutaman mainitakseni. Puurakentamisen edistäminen Kuopiossa voisi olla sellainen poliittinen linjaus, jonka taakse kaikki puolueet mielellään lähtevät. Myös vihreän energian tuotannossa meillä voisi olla petrattavaa, vaikka paljon hyviä askelia eteenpäin on otettu - itärajan läheisyys asettaa rajoitteita esim tuulivoiman tuotttamiselle, mutta aurinkovoimassa voisi olla potentiaalia. Tähän voidaan kannustaa uudisrakentamisessa eli kattopinta-alan laaja-alaisempi hyödyntäminen ja mikä ettei soveltuvat maa-alueet, kunhan se tehdään kestävästi.

Kolmas kärki, "vahvistetaan luottamusta tulevaan" pitää sisällään maaseudun koulut, arjen sujuminen ja turvallisuus myös täällä syrjemmässä, maa-ja metsätaloussektorin koulutus sekä matkailun. Maaseudun kouluratkaisut ovat puhuttaneet täällä Kuopiossa kaupungin talousohjelman asettaessa tiukat reunaehdot koulujen oppilasmäärille, Pulkonkosken ja Paloisnurmen koulujen joutuessa lakkautusuhan alle. Suoraan ohjelma ei ota kantaa, miten lähellä koulujen pitää olla tai oppilasmääristä, mikä on mielestäni viisautta. Tärkeintä on mielestäni maaseudun koululaisten oikeus hyvään ja laadukkaaseen opetukseen - tämä vaatii resursseja, mitkä joissakin tilanteissa voidaan turvata paremmin pykälää isommissa kouluissa, vaikka koulumatkaan sitten menisikin tovi enemmän aikaa. Jotain rajaa koulumatkojen pituuksissa pitää toki olla, mistä keskustapuolue tekikin ihan hyviä aloitteita kuluneella valtuustokaudella. Kuopiossa ei tällä hetkellä ole maa- tai metsätalouden opetusta, mutta merkittävimpänä osakkaana niin SAKKY:ssa kuin Savonia-amk:ssa Kuopio vaikuttaa paljon koko maakuntamme maa-ja metsätalouden opetuksessa. Valppaana pitää olla ja antaa tarvittaessa tukemme alan hyvän opetuksen säilyttämiseen ja kehittämiseen maakunnassamme. Hyvän arjen sujumisesta ja turvallisuudesta Laajemmin tähän kolmanteen osioon otetaan kantaa osion alussa teemalla "älykkään sopeutumisen strategia". Ytimenä tässä on sen tosiasian toteaminen, että kaupungistumisen edetessä ja väestöpohjan muuttuessa sekä iältään että asuinpaikoiltaan asettaa se haasteita koko kunnan elinvoimaisena ja "omana" pitämiselle ja tähän on järkevää vastata resurssien käytön tehokkaammalla käytöllä esim yhteistyön lisäämisellä, etä- ja älyratkaisujen kehittämisellä, digitalisaatiossa, monipaikkaisuuden kestävällä edistämisellä ja rohkealla mutta kestävästi pohjustetulla kokeilu-ja uudistamiskulttuurilla. 

Kautta linjan MTK:n kuntavaaliohjelma on mielestäni hyvä ja tätä ohjelmaa mielelläni lähden edistämään. Muutama sivuhuomio on toki hyvä tässä ilmineerata itseltäni:

Omaisuudensuoja on tärkeä osa demokraattista luottamusyhteiskuntaa. Mutta Kuopion edelleen kasvaessa, on mielestäni perustelua pitää maa-alueiden lunastustyökalukin käytettävissä, mutta hyvin, hyvin korkealla käyttökynnyksellä. Lunastuslakia uudistetaan parhaillaan ja tämän hetken näkemys on, että maanomistajan omaisuudensuoja huomioidaan siinä nyt paremmin kuin aiemmin. Jos Kuopio tulevaisuudessa maata yksityisiltä omistajilta tarvitsee, tulee se hankkia ensisijaisesti sopimisen kautta.

Ohjelmassa ei otettu mielestäni kantaa syvemmin kunnan ruoka-hankintojen sisältöön vaan puhuttiin laajemmin kestävyyskriteereistä ja lähellä tuotetun ruoan suosimisesta. Tämä on ehkä ihan hyvä asia, moni MTK:n toimija tai MTK-taustainen toimija onkin sitten ottanut voimakkaammin kantaa jo vaalien alla kuumaan lihakeskusteluun eli siihen, että pitäisikö kunnissa vähentää lihan käyttöä julkisissa ruokailuissa. 

Kautta linjan siis mielestäni mitä mainioin ohjelma. Paitsi:

Kolmas osio, joka käsitteli luottamuksen rakentamista koko kunnassa, oli todella haastava luettava ainakin minulle ja vaati vähän aikaa pohtimista että sain punaisesta langasta kiinni. Paljon erilaisia asioita yhteen osioon kasattuna eikä hommaa juurikaan helpottanut kappale, joka käsitteli älykkään sopeutumisen strategiaa. Voi toki olla, että taaperoväsymys vaatii veroaan, mutta oli jotenkin sekavan oloinen. Aikaisempien vaalien ohjelmat olivat mielestäni paljon selkeämpiä, tämän ohjelman ollessa välillä aikamoista sillisalaattia kun monia hyvin erityyppisiä asioita oli yhdistetty muutaman isomman otsakkeen alle. No, onneksi on aina uusia vaaleja ja uusia vaaliohjelmia

MTK:n kuntavaaliohjelma löytyy tästä linkistä https://www.mtk.fi/kuntavaalit

Kohti kuntavaaleja 2025 - vaalilupaukset

Kuntavaalit 2025 lähestyvät hyvää vauhtia, tätä blogia kirjoittaessa vaaleihin on reipas kuukausi. Hyvä hetki siis käydä läpi vaalilupaukseni. Tässä on kolmen kärki ja muutama hajanaisempi nosto itselle tärkeistä vaaliteemoista niitä hieman syventäen.

Kestävän kasvun Kuopio: Kuopion tulee kasvaa ja se tulee tehdä niin ympäristön, ilmaston kuin ihmisten kannalta kestävästi. Kestävän kasvun Kuopio on ollut yksi keskeisimmistä vaalilupauksistani jo useamman vaalin ajan, jokohan tällä vaalikaudella saisin niiden kanssa isomman vaihteen silmään? Kasvun, niin kaupungin talouskasvun kuin väestön, hyvinvoinnin, ympäristön ja ilmaston hyvinvoinnin ja monen muun tekijän kasvun, tulee olla kuntapolitiikan keskiössä myös tulevalla valtuustokaudella. Tämä monimuotoinen kasvu tulee kuitenkin tehdä niin ympäristön, ilmaston, kuin sosiaalisten kriteereiden ja talouden raameissa kestävästi. Rasti ei ole helppo ja valitettavan usein tässä kohtaa tuijotellaan vain talouden tunnuslukuja ja talouden raameja, unohtaen kaikki muut kestävyyden ulottuvuudet kaikkialla muualla paitsi juhlapuheissa. Itse teen töitä juuri sen kestävän kasvun eteen, oli kyseessä sitten oma maatalousyritykseni tai kaupunkimme

Maaseutu mukana. Maaseudulla eläminen palvelujen näkökulmasta tulee olla kohtuullista (koskee nimenomaan kouluja ja päiväkoteja). Maaseudun asiat laajasti ovat itselleni tärkeitä. Paitsi että itse asun ja yritän maaseudulla, toimin myös erilaisissa maaseutua lähellä olevissä yhdistyksissä ja järjestöissä ja sitä kautta sekä maaseudun ihanuus että maaseutuasumisen haasteet ovat valitettavan hyvin tiedossa. On hyvä tunnustaa se, että kaupungin talouden kannalta tärkeä talouskasvu ja sitä kautta hyvinvoinnin kasvu luodaan nykyään yhä isommissa määrin nimenomaan kaupungeissa ja muissa kasvukeskuksissa. Maaseudulla on paljon yritystoimintaa, jota on himppu vaikea harjoittaa betoniviidakossa (kuten vaikka maatalous), mutta tosiasioita tämä ei muuta mihinkään - työpaikat ja yritykset ovat yhä enenemissä määrin ruutukaava-alueella tai sen läheisyydessä. Kestävästi toteutetun kaupungistumisen edelleen edetessä maaseutu on pidettävä mukana. Kannetut veden teorian ymmärrän hyvin, mutta maaseudun elinvoiman tukemisen pitääkin lähteä juuri niistä elinvoiman lähteiden tukemisesta. Peruspalvelut tulee olla edes jollain tasolla saavutettavissa (koulut kohtuullisen matkan päässä, etäpalvelut, kohtuukuntoinen tiestö) ja myös alueiden omaa aktiivisuutta kannattaa, no, aktiivisesti tukea, oli kyseessä sitten joku keskeinen viihtyisyyttä tukeva toimi (esim näkötorni tai vastaava) tai vaikka jokin paikallistapahtuma. Ei maaseudun elinvoiman tukeminen lopulta kovin kummosia vaadi

Kestävän kaupunkisuunnittelun Kuopio. Kestävä kaupunkisuunnittelu antaa tilaa luonnolle, tukee ekologisia liikkumismuotoja missä se on väkimäärän puolesta järkevää ja on viihtyisää. Kestävä kaupunkisuunnittelu on aihe, joka tätä maaseudulla asuvaa maatalousyrittäjää kiinnostaa todella paljon sekä kuntapolitiikan puitteissa että muutenkin. Kestävä kaupunkisuunnittelu oli yksi syistä, miksi aikoinaan vihreiden mukaan lähdin. Itse tunnistan kestävän kaupunkisuunnittelun perustekijöiksi lähiluonnon kunnioittamisen ja säilyttämisen, joukkoliikennettä tukevan liikennesuunnittelun, jalankulkua ja polkupyöräilyä edistävän liikennesuunnittelun, esteettisen kauneuden, palveluiden käyttöä ajatellen riittävän tiheän rakentamisen, alueiden eriarvoistumista ehkäisevän asuntorakentamisen, esteettömyyden, viihtyisyyden, turvallisuuden sekä yleisemmin asukkaiden ja asiakkaiden viihtyisyyttä ja aktiivisuutta tukevan suunnittelun. Aika lista ja lisääkin siihen mahtuu. Meillä Kuopiossa on tehty jo paljon kestävän kaupunkisuunnittelun eteen (esim kävelykeskusta, Savilahden alueen joukkoliikenne- pyöräily- ja jalankulkuratkaisut, lähiluonnon kohtuullisen hyvä saavutettavuus ympäri kaupunkia jne. Työtäkin on vielä tehtävä, yhtenä keskeisenä asiana mielestäni on esteettömyyden edistäminen.

Tuossa siis kolmen kärki ja tässä muutama muu tärkeä asia:

Kestävä julkinen ruokailu. Julkisissa ruokahankinnoissa pitää käyttää kotimaiset tuotanto- ja kestävyyskriteerit täyttäviä elintarvikkeita, esim eläinperäisten tuotteiden tuotannon tulee täyttää meidän kotimaiselle tuotannolle asetetut tuotantovaatimukset kuten sikojen saparollisuus, tiukka salmonellavalvonta, nitraattidirektiivin noudattaminen (esim Hollanti on tästä luistellut jo useamman vuosikymmenen ajan). Kasvisruokailua tulee edistää julkisessa ruokailussa rohkeasti vanhoja ja uusia lihaa korvaavia tuotteita käyttäen. Kalan ja nimenomaan kotimaisen kestävästi tuotetun tai kalastetun kalan käyttöä tulee myös edelleen lisätä. Julkisessa ruokailussa tulee edelleen käyttää satokausiajattelua ja pyrkiä aktiivisesti ruokahävikin vähentämiseen eri keinoin.

Kulttuurin ja liikunnan edistäminen tuo hyvinvointia, terveyttä ja jokusen veroeuronkin. Tarpeetonta kulttuurin ja urheilun vastakkainasettelua ei tarvita. Julkisten liikunta- ja kulttuuripalveluiden tulee olla kohtuullisesti saavutettavissa ja saatavissa. Kanttila kannattaa laittaa kuntoon. Yhteistyötä liikunta- ja kulttuurikentällä tulee tehdä yritysten, yhdistysten, järjestöjen ja seurojen kanssa. Kirjastojen riittävästä rahoituksesta pitää pitää kiinni. Kirjastotoimessa on tehty hyvää työtä esim omatoimikirjaston kehityksen kanssa ja tätä työtä pitää jatkaa.

Liikenneturvallisuuden kehittäminen. Liikenneturvassa on meillä Kuopiossa valitettavan paljon vielä tekemistä, sekä kaupungeissa että maaseudulla. Hyviä edistystoimia on tehty onneksi, kuten liian kovaa vauhtia hidastavat rakenteet uusilla rakennetuilla alueilla (hidastustöyssyt, liikenneympyrät), keskusta-alueen 30km/h rajoitusalueet, nopeuskamerat. Työtä on vielä tehtävä, jotta autoilukulttuurin ikävät lieveilmiöt saadaan vähenemään. Kaupunkisuunnittelulla voidaan tämän asian kanssa tehdä paljon. Maaseudulla isoimpia haasteita aiheuttavat toisaalta aivan liian monen kuljettajan piittaamattomuus nopeusrajoituksia kohtaan (esim omalla kylällä Puutossalmentiellä 60km/h tuntuu olevan vain kaunis toive), toisaalta teiden heikko kunto ja talvikunnossapito aiheuttaa paljon vaaratilanteita. Kaupungin tulee ottaa voimakkaampi ote tästä asiasta ja luoda nykyistä enemmän painetta ely-keskukseen ja teidenkunnosta vastaaviin toimijoihin aina Arkadianmäkeä myöten, että tiet saadaan kuntoon.

Parempaa yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Kuopiolla on Pohjois-Savon veturina iso rooli koko maakuntamme kehityksessä ja tätä kehitystyötä tulee tehdä entistä enemmän yli kuntarajojen. Hyvä esimerkki on yhdessä Siilinjärven kanssa tehdyt kehityssuunnitelmat. Myös muiden naapurikuntien kanssa tällaista yhteistyötä kannattaa kehittää. Kehitystyön ytimessä voisivat olla liikenteen väylät eli toisaalta vt5 sekä raiteet, sekä etelään että pohjoiseen vievät. Raideliikennettä kehittämällä on mahdollista luoda laajoja työssäkäyntialueita ympäristölle ja ilmastolle kestävällä tavalla

Tuossa muutamia keskeisiä ajatuksiani, paljon muutakin mielenkiintoista ajukopan kätköissä on, mitä haluan kauniissa kaupungissamme kehittää ja ylläpitää. Olen valmis myös ottamaan koppia hyvistä ajatuksista, oli esittäjänä sitten kuka tahansa ja antamaan tukea ideoille, jotka tukea tarvitsevat.Kuntavaalit ovat mitä mainiointa aikaa saada uusia ideoita ja ajatuksia hyvän elämän pääkaupungin kehittämiseksi entistä paremmaksi.

Vastuu kaupan

Vastuullisuus on yksi nykypäivän megatrendejä myös ruokakaupassa. Vastuullisuutta nostetaan esille niin strategioissa kuin joskus puolivahingossa mainoslauseissakin. Vastuullisuuspuheella kääritään rahaa (ainakin myyntitykit ja konsultit), mutta myös konkreettisempaa hyvää syntyy, vastuullisuus kiinnostaa myös asiakkaita. Kaupan vastuita säädetään paljon erilaisin lain, asetuksin ja säädöksin, jonka lisäksi tulevat alan sisäiset toimintamallit ja herrasmiessäännöt. Kuitenkin, mielestäni Suomen keskittyneelle kaupalle on vielä tätäkin suurempi vastuu, mitä ei tällä hetkellä mielestäni kunnioiteta.

 Ensinnäkin, suuret kauppatoimijat ovat myös suuria markkinointi- ja mielipidevaikuttajia. Satoihin tuhansiin koteihin vyöryy viikoittain mainoslehtisiä, tv tuuttaa tavaraansa, somessa pyörivät bannerit ja klikkiotsikot ja monet muut. Ja viesti on kaikissa sama: ruoan pitää olla halpaa ja meillä se on erityisen halpaa. Joskus harvoin laatusanoina vilahtaa sellaiset sanat kuin "tuore", "maukas", "terveellinen" tms, mutta aina niillekin löytyy kaveriksi vahvempi laatusana, kuten "halpa", "edullinen" ja niin edelleen. Viesti on selvä: ruoan pitää olla mahdollisimman halpaa ja viesti tulee vahvasti läpi, kiitos isojen toimijoiden jättimäisten mainos- ja markkinabudjettien. Tällöin asiakkaalle saattaa tulla mieleen ajatus, että näinhän sen pitää luonnollisesti olla ja sitten ruokaostoksien ykkösvaatimukseksi tulee hinta - ei terveellisyys, turvallisuus, maukkaus, tuoreus tai vaikka kotimaisuus.

Eikä tarkan markan kuluttamisessa ja hintatietoisuudessa mitään väärää olekaan, päinvastoin. Valistunut kuluttaja on hintatietoinen, mutta hintatietoisuus vaatii kaverikseen sen, että myös hinnan koostumus ja syyt hinnalle tiedetään, tiedetään mitä sillä halvalla hinnalla saadaan - ja mihin hintaan. Kotimaisten elintarvikkeiden vastuullisuus ei ole syntynyt ilmaiseksi. Vastuullisuus tuo lisäarvoa tuotteelle, paha vain että se lisäarvo tuntuu konkretisoituvan euroiksi vain kaupan kassakaappeihin. 

Vahva mielipidevaikuttaminen ei jää kuitenkaan vain tähän. Kun mainonnassa ja markkinoinnissa pääviestin paino on hinnassa, ovat isot mediatoimijat lähteneet valmiille apajille kalastelemaan. Halvin kauppakori-hintavertailuilla saadaan helposti kiva määrä klikkauksia ja edelleen vahvistetaan mielikuvaa siitä, mikä ruoassa on tärkeintä eli se halpa hinta. Vaatisi aivan toisen tason journalismia, jos toimittaja selvittäisi, mistä halpa hinta johtuu ja mikä sen hintalappu kokonaisuudessaan on.

Jos yleisessä keskustelussa painopiste on vain ruoan halvassa hinnassa ja hinnanalennuspaineessa, on ketjun muiden toimijoiden hankala saada nostotarpeitaan läpi. Viime vuosina tämä trendi onneksi hieman korjaantui, mutta aika näyttää oliko se vain poikkeus.

Toisaalta tämä mielipidevaikuttaminen halvasta hinnasta toimii myös lainsäädäntöön päin. Jos lainsäätäjä vaikka haluaisikin parantaa ketjun muiden toimijoiden asemaa erilaisin toimin esimerkiksi kaupan säätelyä lisäämällä, on vasta-argumentti usein se, että se nostaa kaupan kustannuksia, mikä taas nostaa ruoan hintaa ja sitähän ei kukaan, ainakaan uudelleen valituksia mielivä poliitikko, tekisi, eihän?

(Itsekään en suhtaudu myönteisesti lisäsääntelyyn, koska yleensä se koskee sitten koko ketjua, mistä ei ole iloa kenellekään, enkä nyt heti oikeastaan edes keksikään mitään sellaista lisäsäätelyä, millä ongelmaan todella voitaisiin puuttua)

Keskittynyt, vahva kauppa on myös merkittävä työllistäjä ja investoija. Kaupan keskittyessä kolmen koplaksi, ovat monessa kunnassa kaupan investoinnit jääneet näiden kolmen toimijan harteille. Toisaalta, kun nämä kolme ovat samalla ne toimijat, joilla on sekä riittävä varallisuus että muut resurssit investointien tekemiseksi, on myös tulevaisuudessa varmaa, ketkä niitä investointeja tekevät. Samaan aikaan näiden toimijoiden tekemien kauppainvestointien takaisinmaksuaika voidaan laskea kevyesti yhden käden sormilla, vaikka laskija olisi kömpelömpikin sirkkelinkäsittelijä. Tästä seuraa se, että nyt ja tulevaisuudessa monessa kunnassa kaupan kehittyminen, investoinnit ja työllistävyys on näiden kolmen toimijan harteilla, mikä edelleen luo painetta lainsäätäjän ja muiden toimijoiden suuntaan olla tekemättä oikeastaan mitään sen radikaalimpaa keskittyneen kaupan ongelmien ratkaisemiseksi. En usko kovinkaan monen kuntapäättäjän miettivän kahta kertaa, kun se tuttu kauppias kysyy tonttia seuraavaa hypermarkettia varten.

Vahvasti keskittynyt kauppa on ongelma monesta syystä. Kuluttajien vaihtoehdot ovat heikommat, ketjun muiden toimijoiden asema on heikko, vahva kaupan asema tuo myös vahvan vallan, sekä suoran että epäsuoran. Jo nyt on myös nähtävillä, että ongelman korjaaminen on hyvin vaikeaa - kauppaa on hankala syyttää siitä, että ne ovat kasvaneet ja kehittäneet toimintaansa yleensä vielä lakien ja asetusten puitteissa. Pitkään kehittyneen ongelman ratkaiseminen on vaikeaa, kun ongelma on ehtinyt kehittyä jo hyvin rakenteelliseksi. 

Valta tuo yleensä myös vastuun. Yritysmaailmassa yrityksen vastuu on ennenkaikkea kuitenkin omistajilleen: yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa tai osuuskunnan kohdalla tuottaa etuja omistajilleen (mikä yleensä vaatii sekin voiton tuottamista). Kaikki muut vastuut tulevat vasta tuon jälkeen. Kuitenkin, kaupan vallan nyt keskittyessä näin paljon vain muutamalle toimijalle, on vastuun käsitettä laajennettava ja toimenpidekartta tilanteen ratkaisemiseksi tehtävä ja toteutettava. Suomalainen elintarvikeketju ansaitsee parempaa ja kuluttaja tästä kiittää

No niin, kun näin pitkälle on saatu jaariteltua, kirjoittaja tekee muutamia toimenpide-ehdotuksia (yksikään näistä ei ole kirjoittajan itsekeksimä):

- Keskittynyt kauppa on merkittävä mielipidevaikuttaja ja tähän on uskallettava puuttua nykyistä voimakkaammin julkisessa keskustelussa

- Tuotantotavat- ja menetelmät paremmin näkyväksi kaupan tiskillä - miten ruoka on tuotettu ja mistä halvan ruoan halpa hinta johtuu

- Alkuperämerkinnät kuntoon, kikkailu suomenlipuilla ja vastaavilla symboleilla on lopetettava

- Kaupan alan kilpailua  edelleen lisättävä kestävällä tavalla, elintarvikeketjun muiden toimijoiden aseman turvaaminen

- Pienten myyjien ja toimijoiden (esim suoramyyjät jne) toimintaedellytyksiä edelleen parannettava esim. byrokratiaa keventämällä, viranomaismaksuja alentamalla jne

Kohti eurovaaleja 2024 - tuumailuja traktorimarsseista

 Viime kuukausina Euroopassa ja myös meillä Suomessa yhtenä näkyvänä poliittisluontoisena toimintana ovat olleet traktorimarssit. Toreja on ajettu täyteen, maanteillä marssittu ja muualla Euroopassa tallin syrjätuotteita on käytetty mielen ilmaisuun.Tuottajaväestö kautta Euroopan on tuonut tyytymättömyyttään eri asianlaitoihin esille. Kritiikin kärkenä on ollut EU, mutta on mausteena aimo annos kunkin maan omaa sisäpolitiikkaakin. Blogia kirjoittaessa tilanne on hieman rauhoittunut, mutta esille nostetut teemat ja aiheet tulevat olemaan esillä eurovaalitilaisuuksissa. Joitakin keskeisiä teemoja ovat olleet seuraavat:

• Vihreä siirtymä
• Ennallistamisasetus (ja jossain määrin metsäkatoasetus)
• EU:n energiapolitiikka
• EU:n lannoitepolitiikka
• Ukrainan maataloustuotteiden kohtelu EU:n sisämarkkinoilla
• EU:n yleinen maatalous- ja ympäristöpolitiikka
• Maatalouden heikko kannattavuus
• Sisämarkkinat ja kauppasopimukset

Kustakin aiheesta kannattaisi kirjoittaa pidemmät pohdinnat ja niistä on kirjoitettukin (suosittelen vilkaisemaan vaikka käytännön maamies 3/2024 julkaistut hyvät kolumnit aiheesta, kirjoittajina Elsi Katainen ja Esko Kiviranta). Tähän blogiin yläpohdin itse joitakin tärppejä noista aiheista.

Vihreästä siirtymästä on tullut kirosana monen tuottajan mielessä, mikä on kovin pahoiteltavaa. Kritiikki kohdistuu vihreän siirtymän aiheuttamaan lisääntyvään byrokratiaan, tukien kohdistumisesta markkinasatojen tuottamisesta ympäristöhyötyjen tuottamiseen, yleiseen tukimäärien suhteelliseen pienenemiseen ja epäreiluun kilpailuasetelmaan suhteessa muuhun maailmanmarkkinaan. Takana voi toki olla antipatia kaikkea vihreää koskien, mutta takana on paljon koettua vääryyttä ja tästä kumpuavaa turhaumaa ja varautumaa. Aikaisempien suurten linjauudistusten hedelmät maataloussektorille ovat pitkässä juoksussa jääneet kovin pieniksi, teollisuuden ja etenkin kaupan ottaessa kermat päältä. Suomalainen tuottajien parahdus "miksi se, joka tekee eniten, saa vähiten" pitää paikkansa myös muualla Euroopassa. Tuottajat voivat pitää myös outona sitä, että tuotannolle luodaan uusia vaatimuksia ja tavoitetasoja samalla kun tuottajien talous laahaa eri syistä johtuen. Myös eurooppalaisen maataloustuottajan kilpailuasema suhteessa muuhun maailmaan mietityttää - pystymmekö enää kilpailemaan maailmanmarkkinoilla, jos säätelyä edelleen tiukennetaan, etenkin kun maailmanmarkkinoilla hinta on edelleen se tärkein tekijä.

Ennallistamisasetus on puhuttanut ja pohdituttanut monissa jäsenmaissa mutta etenkin Suomessa. Esko Kiviranta pohti asiaa juuri maanomistajan oikeusturvan näkökulmasta hyvässä kolumnisssan. Vaikka ennallistamisasetukseen saatiinkin neuvotteluissa paljon joustoja ja mahdollisuuksia jäsenmaille tehdä parempaa politiikkaa läheisyysperiaatteen mukaisesti, oli kiistan siemenet kylvetty jo asetuksen luonnosvaiheessa. Perinteisesti tämä on ollut osa neuvottelustrategiaa - laitetaan ensin kovat tavoitteet luonnosvaiheessa ja neuvotellaan sitten kevyemmiksi, jolloin jokainen voi lähteä neuvotteluista jonkinlaisen saaliin kanssa. Tällä kertaa valittu strategia ei vain enää toiminut ja tätä kirjoittaessa ennallistamisasetuksen tulevaisuus on epävarma. Huomattava on, että monen neuvottelijan näkemys oli, että asetus sinänsä olisi tarpeellinen, mutta siinä oli vain liikaa kysymyksiä vailla vastauksia - miten rahoitus jäsenmaissa toteutetaan, miten maanomistajien oikeusturva varmistetaan, tulosten mitattavuus, jne. Tuottajia monet näistä avoimista kysymyksistä huolettavat ja syystä. 

EU:n energia- ja lannoitepolitiikka on ollut vahvasti tapetilla muualla euroopassa, Suomessa eivät niinkään. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vaatinut ja saanut aikaan toimia euroopassa etenkin pakotteiden muodossa, mikä on näkynyt monessa maassa nousseina energian ja lannoitteiden hintoina. Tuottajien heikosta markkina-asemasta johtuen hinnannousut ovat siirtyneet vain viiveellä ja osittain tuottajahintoihin, mikä taas aiheuttaa merkittäviä taloushaasteita tiloille. Vaikka perimmäisenä syynä tässäkin sotkussa on monen EU-maan omat toimet energiasektorilla (riippuvuus Venäjän fossiilisesta energiasta, ydinvoiman alasajo, hidas uudistuvan energian tuotannon kasvu), on tähänkin haasteeseen löydetty syy Brysselistä. On toki totta, että päästökauppa vaikuttaa merkittävästikin fossiilisen energian hintaan, mutta näin sen pitää ollakin. Tuudittautuminen halpaan venäläiseen tuontienergiaan oli vahingollista, mutta tämän virheen myöntäminen monen maan omille poliitikoille on kovin vaikeaa. Näkymätön Bryssel onkin hyvä syntipukki.

Venäjän hyökkäyssotaan liittyen Ukrainan maataloustuotteiden lisääntynyt kauttakulku ja tuonti Euroopassa on herättänyt etenkin Itä-Euroopan maissa huolta ja harmistusta. Ukrainan tuonti on voinut heikentää monien näiden maiden maatalouden kilpailuasetelmaa Euroopan sisämarkkinoilla ja luonut paineita hinnanalennuksille tai ainakin vain matalille hinnannostoille. Onpa nähty tuottajien pyrkineen ihan konkreettisesti haittaamaan tuontia Ukrainasta. Eri maiden tuottajien välinen solidaarisuus on koetuksella, kun laskupino tuvan pöydällä kasvaa ja markkinahinnat laahaavat. Muistaakseni tämä tekijä vaikutti jonkin verran jopa paikallisiin vaaleihin joissakin EU-maissa - Ukrainan tuonnin vastustaminen toi tarvittavia ääniä haaviin monellakin poliitikolla. Tämä on asia, joka enteilee haasteita Ukrainan EU-jäsenyysneuvotteluille ja onkin sikäli ehkä hyvä, että jännitteet nousivat jo nyt esille, jolloin niihin voidaan etsiä kestäviä ratkaisuja.

EU:n yhteistä maatalous-ja ympäristöpolitiikkaa olenkin jo jonkin verran sivunnut tässä blogin varrella. Maatalouspolitiikan saralla iso haaste koskee sitä, että lisääntyneen säätelyn tuomia kustannuksia ei ole saatu siirrettyä riittävästi tuottajahintoihin ja toisaalta tukitasojen suhteellinen ja konkreettinen aleneminen ovat myös syöneet yhteisen maatalouspolitiikan suosiota. Ongelma on ollut olemassa jo pitkään ja sitä on yritetty ratkaista eri konstein, mutta osa ongelmaa lienee se, että tuottajien heikko asema markkinoilla johtuu eri maissa eri syistä eikä tämän vuoksi yhteisellä maatalouspolitiikalla ole löydetty yhtä hopealuotia asiaa ratkaisemaan. Keskeinen tekijä lienee vahva kauppa, mutta kaupan vahvaan asemaan vaikuttaminen onkin sitten pykälien verran haastavampi asia. Ympäristöpolitiikan saralta nostan esille Alankomaissa nyt eurovaalien alla noussut EU-kriittisyys, joka kumpuaa nitraattiasetuksen käyttöönotosta ja sen vastustamisesta. Aiemmin käsitykseni oli, että nitraattiasetus on koko EU:ssa sama ja koskee kaikkia jäsenmaita, mutta ilmeisesti Alankomaat olivat saaneet tähän asti siihen joustoja, koskien tunnettuja maantieteellisiä asioita. Itseäni vaan kummastuttaa, että Alankomailla on kuitenkin vahva ja taloudellisesti varsin hyvin tuottava maataloussektori - kait sieltä olisi löytynyt paukkuja myös nitraattiasetuksen käyttöönottoon ja ongelmien ratkaisuun ilman, että barrikadeille olisi tarvinnut nousta.

Blogia nyt lukiessasi havaitset, että monen asian takaa löytyy maatalouden heikko kannattavuus ja syvä turhautuminen tähän asiantilaan. Maatalouden keskimääräinen kannattavuus ei ole mitenkään mieltäylentävällä tasolla oikeastaan missään päin Eurooppaa. Tämä näkyy monella tavalla, esim tuottajien keski-ikä nousee, kun ala ei houkuttele nuoria, investoinnit ovat paikoin hyvin matalalla tasolla suhteessa tavoitetasoon. Kannattavuuden ollessa heikko, kannusteet esimerkiksi maatalouden vihreään siirtymään ovat heikot, jos tiloilla ei ole mahdollisuuksia tehdä kehitystoimia. Jos taas vihreä siirtymä vain lisää tilojen kustannuspaineita, on sen edellyttäminen heikossa kannattavuustilanteessa sitäkin vaikeampaa. Heikko kannattavuustilanne luo myös poliittista pohjaa populisteille ja säilyttävän maatalouspolitiikan jatkamiselle.

Sisämarkkinoita ja kauppasopimuksia sivusin myös aiemmin. Euroopan maataloustuotteiden merkittävimmät markkinat ovat EU:n sisämarkkinoilla. Tämä on hyvä, mutta toimii vain jos pelisäännöt ovat sisämarkkinoilla toimiville toimijoille samat, mitä ne eivät ole. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani nitraattiasetuksen noudattaminen/noudattamatta jättäminen on tuonut epäreilua kilpailuetua siitä joustaneille maille. Etelä-Euroopassa taas harmaan paperittoman työvoiman käyttö (Afrikasta ja lähi-idästä tulevat paperittomat siirtolaiset) tuo selvää, epäreilua ja moraalisesti hyvin kyseenalaista kilpailuetua sitä käyttäville toimijoille. Jos sisämarkkinoilla ei toimita samoilla pelisäännöillä, lisää se tyytymättömyyttä ja varsin perusteltua EU-vastaisuutta.

Kauppasopimukset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ovat tuoneet omaa harmiaan joillekin perusmaataloustuotteita tuottaville jäsenmaille, kuten aiemmin mainitsemilleni Itä-Euroopan maille Ukrainan tilanteessa. Toinen esimerkki löytyy nyt Brasilian kanssa työstettävästä kauppasopimuksesta, jonka sivuhedelmänä syntyi metsäkatoasetus. Oli oikein vaatia, että Eurooppaan tuotava Brassipihvi ei saa aiheuttaa metsäkatoa, mutta tämän sivuseurauksena syntyi meille lisää byrokratiaa ja mahdollisesti navettainvestointeja jarruttava metsäkatoasetus. Euroopalla on iso tarve saada vietyä korkeamman jalostusasteen tuotteitaan muualle maailmaan, mutta on aiheellista kysyä, onko oikein että oma maataloustuotantomme joutuu tästä sitten kärsimään joko epäreilun kilpailuasetelman (Euroopan oman tuotannon vaatimukset vs muun maailman maatalouden vaatimukset) tai tiukentuvan, osin myös perusteettoman sääntelyn lisääntymisen muodossa. Tätä monia tuottaja traktorimarssilla kysyy

Tässä siis joitakin omia pohdintoja kuluneen talven ja kevään traktorimarsseilta. Joitakin näistä teemoista yritän ehtiä pureskelemaan tulevaisuudessa enemmän, mutta katsotaan sitä sitten.

Summaten siis, vaikka traktorimarssien takana on oma annoksensa populistisempien puolueiden puoluepolitiikkaa ja politisointia, on tuottajien viesti otettava vakavasti ja siihen pystyttävä vastaamaan. EU:n sanotaan kehittyvän kriisien kautta ja ehkä myös maatalouspolitiikkamme kehittyy edes piirun parempaan näiden traktorimarssien myötä - jos vain poliitikot pitävät korvansa auki

Paluu bloggerin pariin

Muutaman vuoden haahuilun jälkeen päädyin palaamaan poliittisen toimintani toitottamiseen tämän blogger-alustan kautta. Rinnalla kulkenee vähän aikaa myös puolueen tarjoamat verkkosivut, mutta aika- ja rahasyistä jutut ja muut tulevat tulemaan tulevaisuudessa tätä kautta. Lyhyemmät tuumailut ja jahkailut edelleen postauksina facebookissa tai vastaavissa ja pidemmät tekstit sitten tänne. 

Mitä kuuluu? Asennemaailmassa mielenterveysasioiden ympärillä on vielä tekemistä

On ok olla töissä, vaikka olisi flunssaa. Tätä ajatusta jatkamalla on helppoa olla töissä, vaikka väsymys haittaa selvää ajattelua, edes huonot vitsit eivät naurata ja tulevaisuus on harmaa. Yritä siinä sitten yrittää - yritykseksi se jääkin.

Keskusteluilmapiiri mielenterveysasioiden ympärillä on parantunut huikeasti viime vuosina. Moni uskaltaa jo sanoa, jos väsyttää, ahdistaa tai tuntuu muuten pahalta pään sisällä. Omaa mieltä rassaavista asioista uskalletaan puhua. Tämä on hyvä, mutta kuten monessa muussakin asiassa, sanoista tekoihin voi olla matkaa

Jo useamman vuoden ajan tapanani oli kysellä tutuilta - ja muiltakin - että miten he jaksavat. Osa saattoi sanoa, ettei välttämättä jaksa, mutta moni tuumasi että kyllähän tässä jaksaa. Kertoilin itsekin omasta jaksamisesta, tuumailin että välillä väsyttää ja että pitää muistaa levätä. Paha vain, että aivojeni päätöksiä tekevä osa ei näitä puheita ilmeisesti kuunnellut.

Lepokaudet jäivät yhä lyhyemmiksi. Päivätyöaikaa olin pyrkinyt aktiivisesti vähentämään, mutta pidemmät latausjaksot jäivät puuttumaan. Omaa mieltä rassaavista aisoista ei tullut puhuttua muille - tuumasin vain itsekseni, että itsehän nuo pitää hoitaa. Tuin mielelläni muita jaksamisen kanssa ja keskustelin asioista, mutta oman tilanteen saatoin jättää sanomatta. Tämä alkoi näkyä monessa asiassa - asioita jäi hoitamatta, suunnittelutyö jäi tekemättä. Rutiinit ja perushommat hoidin kohtuullisesti, mutta kasautuvat hommat alkoivat painaa. Ajoittain sorruin täysin typerään mikromanagerointiin työssä ja arjessa - fokus oli hukassa. Tunsin, ettei ollut kivaa - huomasin oman aggressiotason nousevan ja pientä ärtymystä alkoi olla vähän väliä.

Kuluneena keväänä havahduin tähän kunnolla ja päätin hakea apua mainion Voimaa arkeen II-hankkeen kautta. Melan myöntämän palvelusetelin avulla hankin keskusteluapua ja kävin päänsisäisiä asioita läpi. Lyhyt interventio auttoi mielestäni hyvin, se antoi työkaluja oman mielenmaiseman kartoitukseen.

Monissa selvityksissä on havaittu sama asia - lyhytkin apu auttaa, jos se tulee riittävän ajoissa. Tätä taustaa vasten varhaisen puuttumisen mallit ja juuri tämän hankkeen kaltaisen asiat ovat ensiarvoisen tärkeitä. Riittävän tehokas varhaisessa vaiheessa annettu tuki toimii hyvin ja auttaa ennaltaehkäisemään tehokkaasti niitä ikäviä asioita, joita pitkittyneen mielenterveysongelman paheneminen aiheuttaa.

Mutta näistä varhaisen puuttumisen malleista ei saada kaikkea hyvää irti, jos mielenterveysongelmiin liittyvään asenneilmapiiriin ei puututa. Julkisesti onneksi uskalletaan puhua siitä, miten apua saa ja pitää hakea ja on ok puhua näistä asioista. Tämä ei kuitenkaan juuri auta, jos päänsisäisen ääni sanoo, ettei minun tarvitse hakea apua, tai etten saa hakea apua, tai että itse tästä pitää selvitä. Käsittääkseni juuri tätä tarkoitetaan sillä, kun puhutaan haitallisista roolimalleista - roolimalleja, jotka estävät hakemasta apua, kun sitä tarvitaan tai jotka vaativat toimimaan vastoin omaa terveyttä ja mielenterveyttä. Asiaa pohdittuani huomasin, että omalla kohdalla tällaiset haitalliset roolimalliajattelut saattoivat vaikuttaa siihen, etten ollut hakenut apua jo aikaisemmin. Rooli oli juuri se perinteinen - omat ongelmat pitää hoitaa itse, jos ei jaksa niin se on oma vika. Nyt onneksi osaan olla jo syyttelemättä itseäni, jos tuntuu etten jaksa - vaikka välillä se saattaakin vaatia jonkinlaista ajatuspainia.

Avun hakemisen tekninen kynnys on jo alentunut ja töitä tehdään, jotta se kynnys olisi vielä matalampi. Erilaiset varhaisen puuttumisen hankkeet ja mallit tekevät hyvää työtä avun nopean saannin helpottamiseksi. Tämän henkisen kynnyksen ja haitallisten roolimallien kanssa onkin vielä tekemistä.

Parasta jaksamista kaikille lukijoille ja hyvää maailman mielenterveyden päivää

Ja iso kiitos Niina Suorsan vetämälle, MTK-Pohjois-Savon Voimaa arkeen II-hankkeelle

- Simo

Luken Maaningan yksikön lakkauttaminen on typerää

Viikon aluksi sain lukea taas hyviä uutisia luonnovarakeskus (LUKE:n ) Maaningan yksikön tekemästä hyvästä tutkimustyöstä. Perttu Virkajärven ja kumppaneiden tekemä KiertoVesi-hanke oli selvittänyt maatalouden vesistöpäästöjä mm. erilaisilla valumakokeilla ja seurantadataa tutkimalla ja pystyi osoittamaan, että maataloudessa tehdyillä toimenpiteillä - mm. lannan kasvukauden aikaisella levityksellä ja lietelannan sijoittamisella - on todella voitu vähentää pellon ravinnesiirtymiä ja sitä kautta vesistöjen rehevöitymistä. Tehty tutkimus on ensiarvoisen tärkeää, kun maataloustukia ja ympäristöohjelmaa tulevaisuudessa pyritään muuttamaan ympäristön kannalta vielä parempaan suuntaan.

 https://yle.fi/uutiset/3-10963614
 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.509267

Luken Maaningan yksikkö on muutenkin tehnyt arvokasta työtä suomalaiselle maataloudelle. Erilainen nurmitutkimus on auttanut karjatilojen kustannusjahdissa, eläinten hyvinvointia koskeva tutkimus taas on auttanut navetoiden ja hoito- ja ruokintatoimenpiteiden kehittämisessä. Aika ajoin pidetyt avoimet ovet ovat tehneet tutkimustyötä tunnetuksi tuottajille. Maaningan yksikkö on tehnyt myös hyvää työtä oppilaitosten kanssa, tarjoten niin harjoittelupaikkoja kuin opinnäytetyön aiheita.

Kaikkea tätä taustaa vasten luonnonvarakeskuksen päätös lakkauttaa Maaningan yksikkö tuntuukin todella typerältä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.510199

Aikana, jolloin hyvin tuotetulle tiedolle maataloudessa on yhä huutavampi tarve, tällainen uutinen on lähinnä huono vitsi. KiertoVesi-hankkeen tekemä tutkimus osoitti, että alueen erityispiirteet huomioon ottavalle tutkimukselle on todella tarve. Tutkimusta tehdään toki muuallakin, mutta sen soveltaminen juuri meidän oloihimme on haastavaa. Maaningan yksikön keskeinen sijainta nauta- ja nurmi-Suomessa on ollut ensiarvoisen tärkeää ja on tuonut oleellista lisäarvoa sekä tutkimukselle että koko luonnonvarakeskukselle.

Lopuksi, tämä uutinen on vain jatkoa maatalouden koulutus-, tutkimus- ja kehitystyön rahoituksen ja sitä kautta arvostuksen alasajolle. Yliopistojen leikkaukset ovat sattuneet ehkä kipeiten maatalousopetukseen. Maakunnassamme on jo laitettu lappu monen maatalousoppilaitoksen luukulle. Korkeakoulut ovat yhä riippuvaisempia hankerahasta, kun muusta koulutusrahoituksesta on leikattu. Maaningan yksikön lakkautus on kuitenkin monella tavalla vielä häiritsevämpää - alueemme maataloutta ei enää koeta tutkimustyön arvoiseksi.

 https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.510216

Budjettiriihi meni jo ohi, mutta ehkä vielä voimme tehdä jotain maatalouden koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen arvon palautukselle. Aloitetaan siitä, että Luken Maaningan yksilön lakkautus perutaan

Poimintoja vaalikentiltä: ilmastonmuutoksen torjunnan sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Tämän vuoden eduskuntavaalien tärkein ja puhutuin teema on ilmastonmuutos ja sen torjunta. Kriisitietoisuus on tavoittanut poliitikot, nyt tarvitaan vain tekoja puheiden jatkoksi. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suurin osa ehdokkaista ottaa asian tosissaan. Tällä vaalikaudella meidän on vielä mahdollista tehdä tarvittavat korjausliikkeet hallitusti ja kaikki mukana pitäen.

Ilmastonmuutoksen torjunnan toimenpidevalikoima on laaja. Koska torjuntaa pitää tehdä käytännössä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, tulee sillä olemaan merkittäviä vaikutuksia jokaisen arkeen. Vaikka osa muutoksista on sekä arjen laatua parantavia että euroja säästäviä - energiatehokkuus pienentää energialaskua, paremmat joukkoliikenneyhteydet pienentävät matkalaskuja, kestävämmät tuotteet tarkoittavat pienempiä kauppalaskuja - on osa muutoksista sellaisia, jotka tuntuvat lompakossa kielteisellä tavalla.

Syy tähän on erittäin todennäköinen erityyppisten kulutusverojen nosto. Kulutusveroilla on mahdollista ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan - joko vähentää kulutusta tai ohjata valitsemaan ympäristön kannalta parempi korvaava tuote. Kulutusverojen nosto tulee tuntumaan etenkin vähävaraisten kukkarossa. Tämä johtuu siitä, että vähävaraisilla ei ole samoja vaihtoehtoja valittavissa kuin hyvätuloisilla. Aikaisemmin ympäristön kannalta paremmat tuotteet ovat voineet jäädä ostamatta niiden kalliimman hinnan vuoksi. Jos tulevaisuudessa esimerkiksi jauhelihan hintaa nostetaan kulutusverojen kautta, ruokakorin hinta nousee väkisin. Tämä on sitä näkyvämpää, mitä välttämättömästä hyödykkeestä on kyse - oli kyseessä sitten jauheliha tai bensiini. Haasteita aiheuttaa myös se, jos tilalle ei ole korvaavaa, yhtä edullista tuotetta - iso syy siihen, miksi valinta on useammin jauheliha kuin nyhtökaura on se, että nyhtökauran kilohinta on merkittävästi suurempi kuin jauhelihan. Ilmastonmuutoksen torjunta tuntuu kovin valjulta, jos lapset ovat vieressä nälissään tai auto jättää tien päälle tyhjän tankin vuoksi loskaisena syyspäivänä.

Jos tätä ei huomioida jo kulutusveroja suunnitellessa, on meillä edessä keltaliivien kapina kuten Ranskassa. Miten tämä sitten vältetään? Keinoja on onneksi. Voidaan kompensoida nostot vaikka sosiaaliturvan tasoa nostamalla, alentamalla kestävämpien tuotteiden verokantoja, kohdistamalla innovointirahoja uusien, kestävien tuotteiden tuotekehitykseen, tarjoamalla erilaisia hankintatukia esimerkiksi sähköauton ostoon. Keinoja on, monessa niistä on hyvät ja huonot puolensa. Uskon, että hyvällä selvitystyöllä eri tahoja kuunnellen on mahdollista löytää tähänkin ongelmaan paras - tai ainakin vähiten huono ratkaisu.

Kävimme asiasta hyvän ajatustenvaihdon perussuomalaisten ehdokkaan Henri Uljosen kanssa agrologiopiskelijoiden vaalitentissä. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että köyhien kukkaroa ei pidä enempää rasittaa. Ruoka ja muut välttämättömyydet ovat sellaisia, joiden hallinnollisissa hinnannostoissa tulee huomioida etenkin yhteiskunnan heikko-osaiset. Vain siten saamme luotua sellaiset kulutusverot, jotka saavat kaikkien hyväksynnän ja jotka ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia.

Loppuhuomautus: yksi syy kulutusverojen nostolle tulee olemaan tuloverojen lasku. Suurin osa ehdokkaista ja puolueista haluaa laskea tuloveroja, jotta työn teko olisi nykyistä kannattavampaa. Tuloverojen laskusta syntyvää tulovajetta paikkaamaan tarvitaan alussa jotain muuta - toivottu työvaikutus tulee vasta viiveellä ja viime kausilta meillä on kokemusta siitä, miten käy jos kakun syö ennen kuin sen on leiponut.

Kiitos 9.4.2017

Kiitos kaikille äänestäjilleni ja myös muille äänestäjille! Kiitos kaikille vaalityössä tukeneille, kiitos äänestäjille, kiitos tukijoille, kannustajille ja epäilijöillekin!

Vihreät saivat sekä valtakunnallisesti että myös meillä Kuopiossa varsin messevän äänimäärän. Uusia valtuutettuja Kuopion vihreisiin tuli peräti kolme kappaletta. Valitut ja varat tekivät aivan huikeat kampanjat, joista aion ottaa itse oppia tulevia vaalikoitoksia ajatellen. Yleensä ottaen kaikki ehdokkaamme tekivät mahtavan työn ja palkkio oli sen mukainen. Kiitos vaalityön tekijöille!

Politiikan sävy voi - ja pitääkin - muuttua, myös meillä Kuopiossa. Kaikkien uusien päättäjien tulee ruveta tekemään yhdessä tuumin töitä entistä paremman, kestävämmän, humaanimman ja kasvavan Kuopion puolesta. Turhia vastakkainasetteluja tulee välttää. Samassa Kuopiossa me kaikki kuopiolaiset ollaan.

Oma äänisaaliini oli kohtuullinen 87. Pudotusta edellisistä vaaleista oli jonkin verran, mikä oli odotettavissa. En ole erityisen katkera tästä. Syyt äänimäärän pudotukseen omalla kohdalla oli puolueen vaihto ja jalkatyön jääminen turhan vähälle kampanjassa. Ajankohta oli itselleni ankara, tilalla oli kiiresesonki ja muutama henkilökohtainenkin asia oli. Jotain uuttakin tottakai tuli, kuten konkreettisena tämä blogi ja opin tässä timmellyksessä myös publisherin käyttöä. Tulos oli siis kohtuullisen hyvä olosuhteisiin nähden, saa sitten nähdä tuoko paikkaneuvottelut mitään omalle kohdalle.

Jatkan tämän blogin pitämistä myös tulevaisuudessa. Otsikko saattaa muuttua, ehdotuksia otetaan vastaan. Aion jatkaa oman, mutta myös muun yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän ruodintaa ja pohdiskelua. Pyrin mahdollisimman laajakatseiseen tarkasteluun, mutta varaan oikeuden käyttää eri värisiä silmälaseja, jos siltä näyttää.

Kiitos vielä kerran kaikille ja hyvää kevään jatkoa!

Kestävän kasvun Kuopio

Vaalisloganini näissä kuntavaaleissa on kestävän kasvun Kuopio. Se tiivistää mielestäni hyvin kärkiteemani, tavoitteeni tulevalle kaudelle ja näkemykseni siitä, miten Kuopiosta tehdään vielä parempi.

Kestävyys syntyy monesta tekijästä. Jokaiselle kuopiolaiselle ja Kuopioon tulevalle tulee antaa mahdollisuus menestyä ja pärjätä täällä. Ketään ei jätetä yksin. Kestävä Kuopio on yhdenvertainen, syrjimätön ja avoin.

Kestävyys syntyy siitä, että pidämme huolta yhteisestä luonnostamme ja ympäristöstämme - se on lainassa lapsiltamme. Suuria hankkeita suunnitellessa tulee huomioida ympäristöarvot ja pyrkiä parhaan taidon mukaan välttämään niiden pilaaminen. Kannustetaan kaupungin eri toimijoita, julkisia toimijoita ja yrityksiä toimimaan vastuullisesti parasta mahdollista tietoa käyttäen.

Kestävyys syntyy siitä, että huolehdimme lapsistamme ja vanhuksista. Huolehditaan varhaiskasvatuksen laadusta, hyvistä kouluista, vanhustenhoivasta- ja palveluista. Ei enää homekouluja, ei enää nälkäisiä tai huonosti hoidettuja vanhuksia.

Kestävyys syntyy kaupungin jokapäiväisistä valinnoista. Valitaan julkisiin keittiöihimme kestävästi tuotettua kotimaista ruokaa. Käytetään reilun kaupan-, joutsenlippu-, avainlippu-, ja sirkkalehtituotteita. Ne kestävät tarkkailun. Lisätään luomun ja lähiruoan käyttöä sekä sesonkiruoan käyttöä.

Kasvu syntyy kaupungista ja maaseudulta. Jos haluamme pitää kaupungin talouden hyvällä kurssilla, tarvitsemme kasvua. Tulevalle kaudelle tulee pohtia tarkkaan kasvun kärjet ja laittaa erityishuomiota niihin. Tämä tulee tehdä yhdessä elinkeinoelämän, opetuksen ja yritysten kanssa.

Kasvua ei synny ilman yrityksiä. Huolehditaan hyvästä ilmapiiristä, kehitetään yhden luukun yrityspalveluita, sujuvoitetaan lupa- ja tonttimenetelmiä, kannustetaan yrittäjyyteen niin kaupungissa kuin maaseudulla, kehitetään opetuksen ja yritysmaailman yhteistoimintaa ja kannustetaan yrityksiä tehokkaaseen t&k-toimintaan ja innovaatioiden kehittämiseen.

Kasvua varten tarvitsemme toimivan kaupunkirakenteen ja sujuvan liikenteen. Kehitetään ruutukaava-aluetta, parannetaan pyörällä liikkumisen mahdollisuuksia, kehitetään joukkoliikennettä ja lähdetään rohkeasti mukaan kokeilemaan uusia liikkumisen muotoja. Laitetaan erityishuomio keskustan yritystoiminnan elpymiseen ja keskustan kauppa-alueen kehittämiseen.

Kasvu tarvitsee tuekseen virkeän kulttuurielämän ja terveen Kuopion. Annetaan arvo kaupunkimme monelle kulttuuriaarteelle ja uusien tuulien luojille. Kannustetaan liikkuvaan elämäntapaan, pidetään huolta harrastusmahdollisuuksista ja huomioidaan mahdollisuuksia mukaan toki huippu-urheilumme.

Yhdessä teemme kestävän kasvun Kuopion. Päätös on sinun

Simo Räty, vihreiden kuntavaaliehdokas, numero 267, Kuopio

Syrjäytymisen, yksinäisyyden ja köyhyyden torjunta Kuopiossa (7.4.2017)

Yksi tärkeimmistä vaaliteemoistani on syrjäytymisen, yksinäisyyden ja köyhyyden torjunta. Harmillisesti, ehdin avaamaan tätä teemaa vasta nyt, aivan äänestyspäivän kynnyksellä. Palaan tähän teemaan varmasti vaalien jälkeen, mutta avaan joitakin avainkohtia tässä ja nyt.

Jari Sarasvuo tiivisti syrjäytymisen kauheaksi sielun syöväksi, joka vie kyvyn toimia ja tahdon toivoa. Karmea olotila, jossa ihminen kokee, ettei hänellä ole paikkaa tässä yhteisessä tarinassamme. Moni ansioitunut tutkija, kuten hyvinvointitutkija Juho Saari ja köyhyystutkija Maria Ohisalo, on ansiokkaasti avannut syrjäytymistä, mitä se tarkoittaa ja mikä sitä aiheuttaa ja miten sitä pitää ehkäistä ja torjua. Minulla ei riitä taito avata syrjäytymistä heidän tavoin, joten tyydyn Jarin mainioon tiivistykseen. Syrjäytymiseen liittyviä asioita ovat voimakas irtautuminen yhteiskunnasta ja sen rakenteista, työ- ja opiskelumaailman ulkopuolelle jäämistä, päämäärättömyys, tulevaisuudenuskon menettäminen, yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle jääminen, väliinputoaminen. Syrjäytymiseen voi liittyä myös asunnottomuutta, yksinäisyyttä, köyhyyttä, työttömyyttä, opiskelupaikkaa vaille jääminen, päihteiden väärinkäyttöä, sairastelua tai mielen sairauksia.

Miten voimme ehkäistä syrjäytymistä? Yhtä ainoaa työkalua ei ole, vaan tarvitaan koko paletti ja monen eri sektorin yhteistoimintaa. Lähtökohtana tulisi olla, että yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat helposti kaikkien saatavilla. Kouluissa ja oppilaitoksissa tulee olla riittävästi terveydenhoitajia, koulupsykologeja ja oppilaanohjaajia. Sote-muutos toivon mukaan tuo sosiaali- ja terveyspalvelut paremmin kaikkien saataville, erityisesti nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuutta on parannettava. Opiskelumahdollisuuksista pitää pitää huolta - toimiva ammattikoulu, lukio, ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Maksuton koulutus ja riittävä opiskelun tuki on tärkeää. Opiskelua tukevat palvelut - asunnot ja liikkuminen - tulee rakentaa siten, että niitä on riittävästi saatavilla, ne ovat helposti saavutettavissa ja ne ovat hinnaltaan kohtuulliset.

Työelämä on rajussa muutoksessa ja työttömyyden uhka totta monelle. Kunnan tulee huolehtia virkeästä elinkeinoelämästä, joka luo työpaikkoja ja toimeliaisuutta. Hyvät ja toimivat työnvälityspalvelut ja niitä tukevat toiminnot, kuten työnohjauspalvelut, ovat tärkeitä. Mahdollisen työttömyyden varalta pitää olla saatavilla erilaisia tukitoimia, ei pelkästään työttömyystukea. Toimivat liikenneyhteydet mahdollistavat työn hakemisen pidemmän matkan päästä.

Kunnan asuntopolitiikan tulee olla sellaista, että asuntoja on saatavilla, että on erilaisia asuntoja- ja asumismuotoja, että asuntojen hinnat ovat maltilliset ja että asuntoalueet ovat hyvien liikenneyhteyksien varassa. Ghettoutumista ja sosiaalisesti eriyttävää asuntopolitiikkaa ei tule harrastaa - mitä ei onneksi meillä ole tapahtunutkaan.

Päihdehuoltoon tulee kiinnittää enemmän huomiota meillä Kuopiossa. Viime vuonna asunnottomien yössä kyselin, millainen on Kuopiolainen asunnoton ja vastaus oli, että yleensä keski-ikäinen alkoholisoitunut mies. Jo tästä näkökulmasta päihdehuoltoon pitää kiinnittää enemmän huomiota. Tässä tulee tehdä hyvää yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Ongelmaan pitää pureutua voimakkaammin jo ennen kuin mopo karkaa käsistä. Syyllistämistä emme tarvitse, vaan tukea kohtuukäyttöön tai raittiuteen. Iso rooli on myös koulu- ja oppilaitosterveydenhuollolla ja työpaikkojen työterveyshuollolla. Alkoholismin ja päihteiden väärinkäytön ympärille rakentunut hiljaisuus pitää purkaa.

Myös yhteiskunnan muut palvelut, kuten kirjastopalvelut, museot, liikuntamahdollisuudet,ja muut harrastus- ja sivistysmahdollisuudet pitää olla kohtuullisen hyvin saavutettavissa ja saatavilla. Myös järjestöjen, kolmannen sektorin ja yksityissektorin tarjoamat harrastus- ja sivistysmahdollisuudet tulee olla kohtuullisen hyvin kaikkien saatavilla. Yhdistysten ja järjestöjen toimintaa voidaan tukea myös muuten kuin rahallisesti, esimerkiksi tarjoamalla kaupungin tiloja käyttöön.

Tehdään töitä esteettömyyden edistämiseksi. Parannetaan palvelujen saavutettavuutta ja huomioidaan erityistarpeet. Huomioidaan myös maahanmuuttajat, jotteivat he jää yksin erilleen yhteiskunnastamme - pidetään huolta hyvästä kotouttamisesta.

Kuopio on viime vuosina laajentunut. Syrjäseuduilla asuvat voivat kokea yksin jäämistä ja palvelujen karkaamista ja tästä syntyvää syrjäytymisen tunnetta. Pidetään palvelut kaikkien saatavilla kehittämällä sähköisiä toimintatapoja. Kylien, seurojen ja yhdistysten rooli syrjäalueilla on merkittävä. Pidetään huolta virkeästä maaseudusta ja elinvoimaisista kylistä.

Köyhyyden torjunta ja vähävaraisten tukeminen linkittyy myös syrjäytymisen torjuntaan. Tuetaan hävikkiruoan jakelupisteitä ja tarjotaan edullisempia ruoka-annoksia julkisissa keittiöissä. Tuetaan vähävaraisten asuntotoimea, mahdollistetaan erilaisten palvelusetelien käyttöä ja pyritään maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Pidetään julkiset palvelut mahdollisimman edullisina ja huomioidaan muutenkin päätöksenteossa köyhät ja vähävaraiset.

Yksinäisyyden torjuntaan liittyviä asioita on aikaisemmissa kappaleissa tullut hyvin esille. Mahdollistetaan monipuoliset harrastus- ja toimintamahdollisuudet. Pidetään huolta toimivista liikenneyhteyksistä. Tuetaan yhteisöllisyyttä ja osallistavaa toimintaa.

Syrjäytymisen, yksinäisyyden ja köyhyyden torjuntaan tulee tarttua nykyistä voimakkaammin. Tarvitsemme lisää tutkimusta näiden ympäriltä myös meillä Kuopiossa ja tutkimukseen pohjautuvia korjaustoimenpiteitä. Ideologiset silmälasit tulee riisua. Syrjäytyminen, yksinäisyys ja köyhyys ei ole yksilön oma vika, jos yhteiskunta ei ole huolehtinut velvoitteistaan. Tässä blogissa olen tuonut esille joitain asioita, miten asianlaitaa voidaan korjata, mutta missään nimessä tässä ei ole kaikki. Paljon ajatuksia ja ideoita on, joilla asiaa voidaan parantaa. Jos sinulla on jotain ajatuksia asian tiimoilta, laita viestiä

Yhdessä rakennamme Kuopiosta kaupungin, jossa jokaisella on paikkansa eikä kukaan jää yksin. Kyseessä on arvovalinta.

Kestävät hankinnat, parempi ruoka

Julkiset hankinnat ja etenkin julkiset elintarvikehankinnat ja sitä kautta koulu- ja laitosruoat ovat nousseet näiden vaalien yhdeksi vetonaulaksi. Moni päättäjä lupaa lisää kotimaisia elintarvikkeita kouluihin, vanhainkoteihin ja muihin laitosruokailun varassa oleviin kohteisiin.

Tämä on hieno asia! On ollut perin kummallista, että samalla kun vaadimme kotimaiselta tuotannolta yhä kovenevia ympäristö- ja tuotantovaatimuksia, suljemme silmät täysin siltä, millaista ruokaa olemme hankkineet julkisiin ruokaloihin. Tämä on jatkunut yllättävän pitkään ja monen kuntavaalin yli. Yleisin perustelu halvan hinnan vaatimukselle on ollut hankintalaki. Tämä on sikäli outoa, että jo vanhan hankintalain aikaan monessa kunnassa on voitu nauttia muillakin kriteereillä kuin hinnalla kilpailutettua ruokaa. No, hankintalaki uudistuu ja nyt meillä pitäisi olla paremmat työkalut hankintojen tekoon.

Keskustelussa on noussut mielikuva siitä, että on vain kaksi vaihtoehtoa: halvin mahdollinen ruoka, jonka tuotanto ei kestä päivänvaloa tai kotimaisin tuotantokriteerein tuotettu ruoka, joka romuttaa kuntatalouden. Mm kokoomuksen Juhana Vartiainen ja ajatuspaja Liberan Heikki Putriainen ovat ansiokkaasti nostaneet esille sitä, että pahimmillaan tässä mennään siihen toiseen ääripäähän, jossa kotimaista ruokaa tuodaan kouluun samalla, kun koulun henkilöstöä potkitaan ulos säästösyistä. Tämä on todellinen uhka, jos kunnassa ei ole halua tai tahtotilaa kunnon kilpailutukseen. Onneksi mm ekocentria on tehnyt töitä sen eteen, että kilpailutus- ja hankintaosaaminen on kunnissa parantunut - vielä kun tämä oppi saadaan  tarttumaan meidän päättäjien päihin.

Voimme suosia kestävästi tuotettuja tuotteita ilman, että romutamme taloutta. Se onnistuu seuraavasti:

Kuntapäättäjinä lisäämme kausiruokien käyttöä keittiöissä. Ruoka on edullisinta sadonkorjuun aikana. Saamme samaan pakettiin sekä edullisen että tuoreen ruoan. Samalla tulee sivistyksellinen ote, kun konkretian kautta osoitetaan kasvukausien ja sadonkorjuun merkitys.

Kuntapäättäjinä lisäämme ns vähempiarvoisten elintarvikkeiden käyttöä. Esimerkiksi ns roskakaloista (särjet ym.) on mahdollista tehdä herkullista laitosruokaa kohtuuhinnalla, samalla rehevöitymistä torjuen. Kokeiluja tästä on tehty ja tuotokset ovat olleen kannustavia. Kakkosluokan perunat ja muut juurekset ja vihannekset ovat täysin käyttökelpoista kamaa.

Kuntapäättäjinä teemme selkeän hankintastrategian. Strategiassa tulee käydä ilmi ainakin hankintakriteerit perustellusti ja raja-arvot näille.

Kuntapäättäjinä lisäämme hankinta- ja kilpailutusosaamista hankintaorganisaatioissa. Valittuja viranhaltijoita tulee kannustaa kehittämään osaamista ja tuomaan paras mahdollinen osaamisensa kunnan käyttöön. Hankinnan teko ei saa olla pelkästään byrokraattista lomakkeen täyttöä hankintajärjestelmään.

Kuntapäättäjinä teemme yhteistyötä tavarantoimittajien ja tuottajien kanssa. Lisäämällä kilpailun avoimuutta, avaamalla hankintastrategian eri toimijoille, palastemella hankintoja ja pyrkimällä kaikille osapuolille hyviin ja sopivan kestoisiin sopimuksiin parannamme kaikkien toimijoiden kilpailukykyä. Antamalla pienemmille toimijoille mahdollisuuden osallistua kilpailutukseen tehostamme markkinoiden toimintaa sekä autamme yrityksiä kehittämään toimintaansa ja parantamaan kilpailukykyään. Näin tuomme sekä säästöjä kunnan kassaan että lisävirtaa talouteen. Yhteistyön pitää olla avointa, reilua ja rehtiä. Hyväveli-sopimuksia ja suhmurointia ei tule hyväksyä, se vahingoittaa kaikkia toimijoita.

Kuntapäättäjinä kannustamme tuottajia ja toimijoita parempaan yhteistyöhön. Nykymuotoiset osuuskunnat antavat hyvän mahdollisuuden pienille toimijoille osallistua kilpailuun, keskittyä ydinosaamiseensa, kehittää toimintaansa ja edelleen rikastuttaa paikkakunnan yrityselämää.

Kuntapäättäjinä kannustamme kunnan keittiöitä käyttämään perusraaka-aineita ja tuoreita aineksia. Ruoan pitää viedä mennessään kieli, ei elämänhalua.

Kuntapäättäjinä vähennämme hävikkiä hankintaketjun eri osissa. Tämä pienentää hintalappua ja torjuu ilmastonmuutosta.

Paljon muitakin konsteja on. Tärkeää on huomata, että kyseessä ei ole mikään amerikantemppu. Kyseessä on perusasioita, jotka kunnissa osataan varmasti tehdä. Kaikki lähtee meidän kuntapäättäjien halusta, tahtotilasta ja osaamisesta. Tahtotilaa ja halua on nyt, toivottavasti se kestää vaalien yli.

Jos tulen valituksi, lupaan tehdä töitä sen eteen, että Kuopiossa tehdään kestäviä hankintoja ja kilpailutetaan osaavasti, avoimesti ja reilusti.

Yhdessä teemme kestävät hankinnat. Päätös on sinun

Simo Räty, 267

Mistä se raha tulee?

Kuntavaalien alla nousee esille monia tarpeita ja asioita, jotka pitäisi tehdä paremmin. Yhtä varmasti kun me ehdokkaat lupaamme kaikkea kivaa, yhtä varmasti virkamiehet pohtivat, millä rahalla aiomme ne toteuttaa. Moni ehdokas myös muistuttaa tiukasta taloudenpidosta, turhien kulujen karsimisesta ja investointimaltista.

Kuten uutisista ja kaupungin tiedotteista tiedämme, on Kuopion taloustilanne kohtuullisella pohjalla. Velan määrä asukasta kohden on kohtuullinen ja kestää vertailun muihin saman kokoluokan kaupunkeihin. Hyvän talouden taustalla on toiminut kasvun strategia. Hakemalla tasaista kasvua eri mittareilla, olemme saaneet pidettyä kuntaverotulot hyvällä tasolla ilman, että itse veroastetta on tarvinnut nostaa kattoon. Tarkkaa taloudenpitoa se kuitenkin on vaatinut ja palveluja on jouduttu tarkastelemaan.

Tulevalla valtuustokaudella talouden suunnittelua helpottaa jonkin verran todennäköinen sote-uudistus. Kun sote-menot siirtyvät maakunnalle, kaupungin talousarviosta lähtee iso menoerä, joka on samalla ollut varsin hankala pitää aisoissa. Taloustilannetta voidaan edelleen kohentaa eri tavoin. Alla muutamia pohdintojani siitä, miten saamme rahan riittämään

Raha kasvaa puissa. Finnpulpin mahdollinen biotehdashanke toisi tullessaan kaupunkiimme ja maakuntaamme työtä ja elinvoimaa. Tehdashankkeen ympäristölupa on nyt hyvässä vaiheessa, mutta ratkottavia tilanteita varmasti tulee vielä. Hyvällä suunnittelulla ongelmat toivottavasti vältetään niin, ettei ympäristön hyvinvoinnin kanssa jouduta tekemään kohtuuttomia kompromisseja. Unohtaa ei sovi muutakaan puuhun liittyvää elinkeinoa kaupungissamme. Luontomatkailu voisi olla myös yksi kaupunkimme kasvun tekijöistä.

Rahaa tulee seinästä. Huolehditaan, että kaupunki säilyy vetovoimaisena ja yritykset haluavat tulla tänne. Pidetään keskusta-alue virkeänä, huolehditaan kaavoituksella kestävästä kaupunkikehityksestä "sopivan tiivistä riittävän väljässä", kannustetaan yrityksiä investoimaan tarjoamalla sopivia tontteja ja kehittämällä yrityspalveluja yhdessä yrittäjä- ja elinkeinojärjestöjen kanssa.

Rahaa tulee taivaalta. Ainakin lentoturisteilta. Tahko matkailun keihäänkärkenä, pidetään huolta myös muiden matkailumuotojen vetovoimaisuudesta. Parannetaan liikenneyhteyksiä Rissalan lentokentälle. Pidetään yllä kaupungin monipuolista tarjontaa niin kauppojen, kulttuurin kuin tapahtumien suhteen.

Rahaa saa pankista. Hyviä investointeja kannattaa tehdä, etenkin nyt kun korkomarkkina on vielä edullinen. Välttämättömistä ja lakivelvoitteisista investoinneista pitää tottakai huolehtia, mutta tehdään myös tarvittavat elinvoimaa ja vetovoimaisuutta lisäävät investoinnit, kuten Savilahti ja uusi matkailukeskus.

Raha löytyy kestävästä kasvusta. Mielestäni taloudenpidon kannalta tärkein tekijä on huolehtia kestävästä ja vakaasta kasvusta. Tulevien haasteiden ehkäisemiseksi ja terveen kasvun ylläpitämiseksi tarvitsemme asukasmäärän kasvua. Jotta kaupunkimme voi edelleen kasvaa tulevaisuudessa, on meidän huolehdittava kaupunkimme vetovoimatekijöistä ja elinvoimasta. Tarvitsemme sekä sopivan syntyvyyden (johon voimme vaikuttaa mm. varhaiskasvatuksen ja kaupunkiympäristön kehittämisen ratkaisuilla) että myös positiivista muuttoliikettä. Mielestäni kaupunkimme tulisi panostaa yhä kasvavissa määrin ulkomailta tulevaan muuttoliikkeeseen (etenkin opiskelijat). Pidetään Kuopio houkuttelevana kaupunkina myös muualta tuleville, jotta he tuntevat olonsa täällä hyväksi ja haluavat jäädä rakentamaan parempaa Kuopiota meille kaikille.

Tuleva valtuustokausi tulee olemaan taloudenpidon puolesta hyvin mielenkiintoinen. Isoja muutoksia on tulossa (sote- ja maakuntauudistus), kaupungin talouden kannalta on tulossa isoja ratkaisuja (finnpulp, kaupunkirakenteen kehittäminen), kuntaliitosten tuomat haasteet ja mahdollisuudet, väestön ikääntyminen ja paljon muuta. Olen kuitenkin varma, että hyvällä suunnittelulla, tutkimukseen ja tietoon perustuvilla ratkaisuilla, yhteisellä ja kestävällä päätöksenteolla, kestävällä kaupunkisuunnittelulla ja avoimella toiminnalla pystymme pitämään kaupunkimme kasvu-uralla ja talouden kestävällä pohjalla.

Eläinystäviemme Kuopio

Onko Kuopio hyvä kaupunki eläimille? Tätä kysymystä olen pyöritellyt usempaankin otteeseen eri näkökulmista. Talouteemme kuuluu useampikin lemmikki, tilallani on tuotantoeläimiä ja metsissäni liikkuu monenlaisia villieläimiä, kuluneelta talvelta on useampi ilveshavaintokin, joten sitä kautta tässä on oma lehmä ojassa.

Lähtökohtaisesti tilanne on hyvä. Kaupungistamme löytyy hyvin eläinlääkäripalveluja ja päivystyskin toimii. Myös erilaisia muita lemmikkieläinten palvelu- ja hoitomuotoja on kohtuullisesti, kuten lemmikkihotelleja. Löytyeläinpalvelut toimivat ilmeisesti kohtuullisesti, tästä kuuluu iso kiitos vapaaehtoisväelle ja piskis ry:lle. Ulkoilualueita, jonne koirat ovat tervetulleita, löytyy ja koirapuistojakin taitaa olla muutama.

Moni asia on hyvin, mutta myös korjattavaa löytyy.

SEY ja animalia ovat nostaneet kuntavaaliteemoissaan esille valvontaeläinlääkäriresurssit ja niiden puutteen. Itse törmäsin tähän ongelmaan jokunen vuosi sitten Avin:n raportteja selatessani ja se ei valitettavasti yllättänyt. Olemme kuitenkin naudantuotannon valta-alueilla Suomessa, jonka lisäksi täällä on runsaasti harraste- ja lemmikkieläimiä. Ei siinä muutama valvontaeläinlääkäri ehdi hirveästi tehdä. Etenkin, kun raportointi- ja muut viranomaisvelvoitteet ovat hirvittävät eikä tukeviin henkilöresursseihin, kuten sihteeripalveluihin, ole varaa. Kun resurssi on huomattavan alimitoitettu, ei ongelmiin ehditä puuttua ajoissa ja tuloksena on eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta hirveä tilanne. Riittävä resurssi takaisi varhaisen puuttumisen ongelmiin, josta hyötyvät kaikki.

Myös tuotantoeläinlääkäriresurssia tulee tarkastella. Todennäköisesti nämä molemmat - valvontaeläinlääkäri ja tuotantoeläinlääkäritoiminta siirtyvät maakuntahallinnolle, mutta meidän kuntavaikuttajien on siitäkin huolimatta nostettava asiaa pöydälle ja varmistettava riittävä resurssi. Se on kaikkien, niin lemmikinomistajien, tuottajien kuin eläinten, etu.

Merkittävä tekijä eri eläinten kaltoinkohtelu- ja eläinsuojelurikostapauksissa on kantajien, oli sitten kyseessä tuottaja tai lemmikinomistaja, väsymys ja jaksamisen loppuminen. Tukemalla kuntien lomitusresurssia (joka siirtyy tulevaisuudessa maakuntiin, toim.huom.), tarjoamalla vähävaraisillekin tukea eläinten hoitoon ja yleensä eri tavoin auttamalla eläinten väliaikaisen hoidon tarpeessa, voimme välttää sekä eläinten pahoinvointia että inhimillisiä tragedioita. Pahimpien tilanteiden varalle tulee varmasti myös kyseeseen lisätä sijoitus- ja sijaiskotipaikkoja lemmikkieläimille.

Onko meillä tarpeeksi koirapuistoja? Tämä asia välähti päähän, kun ajoin Hiltulanlahden uuden asuinalueen ohi. Alue on kohtuullisen tiiviisti rakennettu, joten tonteilla ei koiria varmasi uskalla pitää vapaana. Lähellä on myös paljon liikennettä. Uusia asuinalueita pohtiessa tällainen pieni asia ei ehkä heti nouse mieleen, mutta voisin kuvitella, että monella omakotitaloon muuttajalla on mukanaan lemmikki tai kaksi. Asuinalueiden kehittämisessä ja suunnitteluvaiheissa voisi tätäkin asiaa hieman pohtia. Lisäisi ainakin lemmikkienomistajien kiintoa alueita kohtaan.

Kevät ja koirankakkakeskustelut tulee - ja valitettavan todennäköisesti myös myrkkysyötit. Todella hirvittävä ja ehdottoman tuomittava toiminta, joka valitettavasti on varsin todellinen uhka monelle koiralle - ja myös villieläimille ja lapsille. Tähän ongelmaan on puututtava voimakkaammin. Voimme ehkäistä koirankakkaongelmaa viemällä pussiautomaatteja lenkkipolkujen ja kävelyteiden varsille - monin paikoin näin on ja se lisää kaikkien viihtyisyyttä. Samalla on hyvä huolehtia, että roskiksia löytyy riittävästi. On myös hyvä, jos lenkkipoluilla löytyy sen verran tilaa, että koira voi väistää vastaantulijaa. Ongelma on kuitenkin sen laatuinen, että kannustan kaikkia huolehtimaan lenkkipolkujen siisteydestä ja viihtyisyydestä omalta osaltaan ja ilmoittamaan jos havaitsee myrkkysyöttejä. Kaikkien näiden suoraan sanottuna sairaiden myrkynlevittäjien pään sisälle emme voi mennä, mutta valistusta pitää tehdä siitä huolimatta. Myrkkysyötit ei ole mikään ratkaisu, ne eivät kuulu lenkkipolkujen varteen eikä oikeastaan minnekään. Pahinta on, että sen myrkkysyötin voi ihan yhtä hyvin syödä joku villieläin tai lapsi. Ei myrkkysyöttejä!

Kuopiossa on eläinystäviemme kohtuullisen hyvä olla, mutta korjattavaa löytyy. Taloudelliset kysymykset ovat yllättäen ne kaikkein tärkeimmät ja jos kaupunkimme budjetti sen vain sallii, voisimme suunnata muutaman euron eläimillekin. Uusia menetelmiä ja toimintatapoja näiden tilanteiden ratkaisemiseen kannattaa myös pohtia ja tässä kaupungin kannattaa varmasti tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.

Onko jokin sellainen asia, joka ei eläinystäviemme kannalta ole hyvin Kuopiossa ja johon mielestäsi pitäisi puuttua? Onko jotain, mitä eläinystävämme kaipaavat Kuopioon? Laita viestiä, vinkkaa tai nykäise hihasta- katsotaan mitä saadaan aikaan.

Vaalilupaukset: kova kolmikko

YLE:n vaalikoneessa kysyttiin ehdokkaan kolmea keskeisintä vaalilupausta. Oma vaaliteemojen pohtiminen ja työstäminen alkoi jo varhain kesällä 2016. Traktorin pukilla oli aikaa pohtia asioita, samalla Timo Soinin "Peruspomo"-äänikirjaa kuunnellen. Korvan taakse tarttui tiukasti Timon ajatelma: "Jos idea on hyvä, toimii vähän heikompikin kampanja". Osapuilleen noin se meni. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että ehdokkaan arvomaailman ja siitä kumpuavien tavoitteiden, lupausten ja toiminnan tulee olla kestäviä, pohdittuja ja ehdokkaalle totta ja sellaisia, joiden eteen todella on valmis tekemään töitä. Useita tunteja ja päiviä menikin rattoisasti Kuopion asioita pohdiskellen.

Vaalilupaukseni pyörivät arvojeni ja tärkeiksi kokemien asioiden ympärillä. Itselle tärkeitä arvoja ovat kestävä kehitys, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus, sivistys ja viisauden ja tiedon vaalinta, toisten ihmisten ja luonnon kunnioittaminen,ympäristön suojelu, elinkeinon ja yrittämisen vapaus ja mielipiteen ja uskonnon vapaus.

Näistä arvoista nousi kolme tärkeintä kuntavaalilupaustani:

1) Kestävät hankinnat sekä reilu ja toimiva kilpailutus

2) Yksinäisyyden, syrjäytymisen ja köyhyyden torjunta

3) Hyvät koulutus- ja työelämämahdollisuudet virkeässä kaupungissamme

Kestävät hankinnat sekä reilu ja toimiva kilpailutus kumpuaa omasta yrittäjä- ja tuottajataustasta. Mielestäni on kestämätöntä, jos teemme julkiset hankinnat vain yhden tekijän, hinnan, perusteella. Me vaadimme itseltämme ja omalta tuotannoltamme, oli kyseessä sitten vaikka elintarviketuotantoa tai vaatetuotanto, korkeita tuotanto-arvoja ja reilua toimintaa. Harmaata taloutta emme siedä, työntekijästä on pidettävä huolta ja toiminnan on oltava kestävällä pohjalla niin ympäristön, yhteiskunnan kuin talouden kannalta. On outoa, etteivät nämä arvot näy julkisissa hankinnoissamme. Valtuutettuna lupaan ajaa parempia hankinnan kriteereitä ja hankinnan laatua.

Reilulla ja toimivalla kilpailutuksella taataan, että hankinnat ovat kilpailukykyistä eikä kunnan talous mene kuralle. Reilu, avoin ja toimiva kilpailutus takaa kaikille tarjoajille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua kilpailutukseen ja kehittää tuotantoaan. Hyvä veli-sopimuksia ei tarvita enää lisää. Suomessa on toteutettu jo monenlaisia hankkeita ja toimintaohjeita, joilla kunnissa saadaan tehtyä kestäviä hankintoja kuntataloutta rasittamatta, samalla uusia elinkeinon mahdollisuuksia luoden

Yksinäisyyden, syrjäytymisen, eriarvoisuuden ja köyhyyden torjunta ovat meidän aikamme Suomen tärkeimpiä tehtäviä. Syrjäytyminen, kuulumattomuuden tunne, yksinäisyys, toivottomuus, eriarvoisuus ja näköalattomuus ovat aikamme suuria murheita. Yhtä ainutta ratkaisua ei ole, vaan tarvitsemme uutteraa panostusta monella suunnalla. Meillä Kuopiossa nuorisotakuu on esimerkki toimivasta työkalusta. Näitä tarvitaan lisää ja ideoita otetaan vastaan. Eri tahojen yhteistyö on tärkeää.

Köyhyyden torjunta on tärkeässä roolissa yksinäisyyttä ja syrjäytymistä torjuessa. Matti kukkarossa ja nälkä vatsassa passivoi ja turruttaa. Kunta voi tehdä yllättävän paljon köyhyyden torjunnassa: edullinen asuntotuotanto, toimiva ja edullinen joukkoliikenne, ihmisarvoa kunnioittavat te-palvelut, palvelusetelit, auttavien yhteisöjen toiminnan tukeminen ja uusien työpaikkojen ja yritysmahdollisuuksien luominen. Palaan myöhemmin tässä blogissani tähän lupaukseen lähemmin.

Kolmas lupaukseni on hyvät koulutus- ja työelämämahdollisuudet virkeässä kaupungissamme. Tämäkin aihe on laaja ja linkittyy osin kahteen aiempaan lupaukseeni. Hyvät koulutusmahdollisuudet pitää sisällään toimivan peruskouluverkoston ja terveet koulut, korkealaatuisen toisen asteen koulutuksen, korkealaatuisen korkeakoulutuksen, työelämän ja oppilaitosten välisen hyvän yhteistyön ja eri oppilaitosten nykyistä laajemman yhteistyön. Hyvät työelämämahdollisuudet pitää sisällää yrittäjäystävällisen ilmapiirin, toimivat yrittäjä- ja työelämäpalvelut, toimivat liikenne-, joukkoliikenne- ja kevyen liikenteen yhteydet, toimivat verkkoyhteydet, hyvän yhteistyön oppilaitosten kanssa ja ylipäätään innovoivaan, uusia tuotteita ja palveluita tuottavaan ja toisaalta vanhoja elinkeinoja kehittävään yrityskulttuuriin. Virkeä kaupunki - meidän kaupunki - on turvallinen, syrjimätön ja ystävällinen, rikkaan ja laajan kulttuuritarjonnan omaava, hyvät harrastusmahdollisuudet tarjoava, ympäristöstään ja luonnostaan huolehtiva, hyvät urheilu- ja liikuntamahdollisuudet tarjoava Kallaveden kaupunki. Virkeä kaupunki on meidän Kuopio.

Muut vaalilupaukseni, joita löytyy mm. facebook-sivuiltani, pohjaavat hyvin pitkälti arvoihini ja noihin kolmeen isoon vaalilupaukseen. Joukkoon mahtuu isompia ja vähän pienempiäkin lupauksia. Yhtä kaikki, kaikki lupaukseni ovat minulle tärkeitä. Voi olla, että kaikkia lupauksiani en saa toteutettua. Aion kuitenkin totta vieköön yrittää, sen verran rakkaita ja tärkeitä lupaukseni minulle ovat. Meidän kaupunkimme on sen arvoinen. Teidän luottamuksenne on sen arvoinen

Yhdessä teemme kestävän kasvun Kuopion. Päätös on sinun

Simo Räty, kuntavaaliehdokas, Vihreät, ehdokasnumero 267